20110119

nukkumisesta, odottamisesta ja maagisesta mummusta

Nukkuminen puhuttaa aina. Vauvaperheitä ja muitakin. Nukuin liian pitkään, nukuin liian vähän, nukuin huonosti, nukuttipa hyvin, näinpä outoja unia. Vauvaperheessä uniasiat korostuvat, ventovieraskin uskaltaa udella nukkumisista vaikka ei satukaan olemaan röyhkeää riittääkö rintamaitos -tyyppiä. Vauvathan eivät tunnetusti nuku joten siitä saa aina jutunjuurta. Niin, vauvat eivät nuku. Tai ainakin allekirjoittanutta on mulkoiltu epäuskoisen huvittuneesti kun aiemmin kerroin, että meillä nukutaan täysimittaisia yöunia. Katseltiin vähän vinosti, että älä nyt viitsi, kyllä sä voit kertoo totuuden.

Noh, minä odottelin vaan ja kas tulihan se sieltä. Se yöheräily. Yhtäkkiä ei vaan käynyt, mikään. Minuutilleen puoli neljältä on noustava huutamaan. Ihan riippumatta siitä onko kainalossa vai omassa sängyssä. Yhtenä yönä äiti sai nukkua neljään. Ei kelpaa ensin tissikään kun kiukuttaa niin paljon, hampaitakin on epäilty syyksi mutta ei niitä ainakaan vielä siellä näy. Vaippakin on ollut ihan kuiva. Äiti päätti ottaa aika rennosti kun tämä on varmaan taas joku vaihe. Ja onhan tätä odoteltukin.

Aamupäiväunetkin alkoivat mennä myttyyn samoihin aikoihin. Tavallisesti meillä posotetaan unta kuulaan koko aamupäivä, ehtii vähän äitikin askarrella sillä aikaa. Ja tiskatakin ehkä jos oikein innostuu. Yöheräilyjen lisäksi menivät päiväunet rikki. Puolen tunnin välein tai pahimmillaan vartin päästä on pompattava ylös, äidin työhuoneesta ja O:n itkien. Miksei kukaan ikinä tässä vaiheessa sano, että ootahan vaan. Kohta se nukkuu taas kuin pikkuruinen tukki. Aina odotellaan vaan niitä huonoja puolia.

Symppaan todella syvästi kaikkia jotka valvovat vielä paljon paljon meitä enemmän. Mutta tämä pienikin sekasorto alkaa tuntua aika nopeasti vaikka normaalisti kestänkin univelkaa mielestäni suorastaan rautaisella tavalla. En saa nukuttua itse päiväunia koska jotain pitäisi ehkä saada täällä kotona aikaankin. Sitten taas kun väsymys painaa tulee nukuttua jonain iltana vähän turhankin pitkät iltapäiväunet. Tai iltaunet. Sellaiset jotka sotkevat koko yön sitten taas kokonaan. Sitten valvoo äiti, nukkui O tai ei. Sekaisin siis ollaan kuin seinäkello mutta päätin olla stressaamatta.

Koska muutama työprojektin tynkäkin on tähän ehtinyt tarttua mukaan, tuli Mummu vahtimaan O:ta viikon rikkonaisten nukkumisten päätteeksi. Äiti on vähän väsynyt ja työt on tehtävä. Onneksi O viihtyy Mummun kanssa ihan hillittömän leveähymyisen mainiosti. Kunhan ruokatarjoilu vaan pelaa aina välillä ja äidinkin syliin pääsee vähän tankkailemaan läheisyyttä halutessaan.

Mikä lie taikavaikutus isoäidillä mutta O tempaisi ensin monen tunnin aamupäikkärit, seurusteli vilkkaasti jonkin aikaa ja nukkui vielä muutamat unet lisää. Ihan sellaiset pitkät ja kunnolliset. Sanoinkin, että minähän olisin ehtinyt vaikka mitä ihan keskenänikin kun se noin simahti. Olin suorastaan hämmentynyt. Yöunillekin O nukahti ihmeen aikaisin ja posotti seitsemän tuntia putkeen omassa sängyssään. Nyt se nukkuu tuolla pienen aamiaisen jälkeen niitä normaaleja aamupäiväpäikkäreitä ja minä olen tässä. Olen sanaton.

10 kommenttia:

  1. Taikamummu! :)
    Mä haluan kyllä sanoa tähän että "ootahan vaan" lapsi alkaa taas nukkumaan kokonaisia öitä :)♥

    ps. Stendig kotiutui tänä aamuna. Jestas se on sitten oikeasti mielettömän iso! Mietin että millä sen betoniseinään kiinnitän kun en viitsisi porata kolmea reikää sitä varten. Toimiskohan taulukoukut? ne missä on pienen pienet naulat ja hakataan seinään vaan :) Ei se niin kamalan paljon taida painaa, etteikö ne kannattelis? :)

    VastaaPoista
  2. Joo, taikamummu todellakin. :D

    Stendig on kertakaikkiaan ihan mahtava. Meillä porattiin kyllä sille sellaiset pienet koukut seinään, voihan niitä taulukoukkuja kokeilla ensin ja jos ne ei pidä niin poraa vasta sitten?

    VastaaPoista
  3. Meidän vauva, 2 kk, on onneksi tajunnut jo varhain, että öisin nukutaan. Syödään välillä, mutta heti jatketaan unia. Hän on hyvä nukkumaan, kunhan vain nukahtaa. Sitä rumbaa saattaa nimittäin kestää parikin kertaa, ennen kuin uni vie lopulta voiton.

    Mummulassa neiti nukkuu superhyvin. Hirsitalossa on jotain taikaa.

    VastaaPoista
  4. Ei millään pahalla mutta mun mielestä on vaan oikein että hyvin nukkuvienkin vanhemmat saa joskus kokea mitä on valvominen..:D 11 kk yönsä kun valvoi oli vaan pakko sopeutua ja saada ne kotihommat tehtyä silloin kun vauva suvaitsi ottaa ne pikkuiset päiväunet. Ei voinut mummiakaan noin pitkäksi aikaa apuun pyytää. Joten eiköhän tuo vaihe mene ohi, ja ehkä se ei maailmaa kaada vaikka joskus joutuukin valvomaan ja venymään. Kun se vauva siitä kasvaa ja lähtee liikkeelle niin sun oma aikas vähenee päivä päivältä. Esim näin vuosikkaan kanssa sitä ei juurikaan ole, ja sekin on ihan ok.

    VastaaPoista
  5. Hippa, meillä on myös alusta asti nukuttanut makoisasta ja tosiaan vasta nyt viime aikoina on mennyt repaleisemmiksi nuo yöt. Hirsitaloa ei olekaan kokeiltu vielä. :D

    Hile, arvelinkin että paljon valvovat vanhemmat ajattelevat kuten sinä. Itse olen valvonut muista syistä todella paljon ja pitkään jo aiemmin, töiden puolesta on nimittäin paahdettu viikkotolkulla tai kuukausitolkulla todella vähillä unilla ja venytty ihan viimeiseen pisaraan asti. Siinä mielessä tiedän kyllä mistä siinä on kyse ja miten vaativaa ja kuluttavaa se on.

    Ja niin, kuten tuolla mainitsinkin, se nimenomaan ei kaada maailmaa ja on varmasti vasta pientä kaiken tulevan rinnalla. Enemmänkin itseäni huvitti tuo, että Mummun tullessa ei yhtäkkiä olekaan uniongelmia ollenkaan. :D

    VastaaPoista
  6. Joo, sama toistuu usein kun on vieras hoitaja. Lienevätkö vieraskoreita..:) Enkä mä kommentoinut millään pahalla, kunhan kerroin ajatuksiani. Valvonut oon minäkin, ennen lasta myös. Se on kuitenkin erilaista jos nyt ajatellaan että sut herätetään täydestä unesta 20 kertaa yössä huudolla niin se vastaa lähinnä kidutusta toisinaan. Lisäksi siihen liittyy huoli miksi vauva itkee ja epätoivo että miksei se nuku. Siksi en rinnastaisi ns. vapaaehtoista valvomista vauvavalvomiseen, mutta ehkä sun kommenteista huomaa ettet ole vielä niin saanut valvomisista by vauva "nauttia" :D

    VastaaPoista
  7. Mä myönnän että olen kateellinen teidän pienen naisen unista :)

    VastaaPoista
  8. Taatusti varmin tapa pilata joku pieni äitiyden ilo on kertoa siitä toisille äideille.

    Kato ootapa vaan. Sittenpä tiedät.

    ;)

    - Laura

    VastaaPoista
  9. Useinhan todetaan vauvojen turvautuvan nukkumiseen stressinestokeinona. Siis siihen ilmeisesti perustuu vieraskoreus. Mutta ihanaa, että teillä on mahdollisuus taikamummoon. Ei varmasti tee kenellekään pahaa jos vauva nukkuu :)

    Mä valvoin vauva-aikana itseni miltei toiseksi ihmiseksi (enkä ainakaan paremmaksi) enkä toivo samaa kenellekään. Toivottavasti teillä tämä on vain joku vaihe ja unet palaavat urilleen.

    VastaaPoista
  10. Uni- ja vauva-asiat ovat niin isoja, henkilökohtaisia ja raskaita kun ne eivät suju, että ne tuntuvat herättävän usein suuria tunteita.

    Mä todella symppaan paljon valvovia vauvojen vanhempia, mainitsin sen tuolla tekstissäkin. Olen myös jo aiemmin kertonut, että meillä pääosin nukutaan makoisasti ja että nyt on tosiaan joku vaihe.

    Varmasti kommenteistani näkyy että meillä ei vauva valvota kaaokseen asti, kun ei se niin tee. Hassultahan se tuntuisi kommentoida sitten jotenkin eri näkökulmasta kuin mitä vauvan kanssa nyt elää vai kuinka? Muita valvomisiakaan ei varmasti siihen suoraan voi verrata mutta tarkoitin sillä sanoa, että on minulla jokin käsitys siitä miten rankkaa se elimistölle on ja siksi nimenomaan symppaankin niin paljon vaikka meillä ei sellaista nyt olekaan.

    Tosiaan, nämä vauva-asiat on niin vaikea kirjoittaa niin, että kenelläkään ei nousisi niskakarvat pystyyn. Koska ne kuitenkin ovat niin suuri osa meidän elämäämme nyt, näkyvät ne täälläkin. Toisaalta mahtavaa, että kommenttiboksissa keskustelu on vilkasta.

    Siispä, jaksamista _oikeasti_ valvoville ja kiitoksia tsempeistä tähän vaiheeseen meille. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!