20110118

askarteluvimmasta, työhuoneen kerroksista ja itse tekemisestä

Se on ihme ja kumma miten tällaiset näpertelyt tulevat aina isoissa ryppäissä kun oikein pääsee vauhtiin. Jotenkin kun alkaa tehdä, alkaa syntyä myös lisää ideoita ja ne vain kasvattavat ja tehostavat toisiaan. Vähän samasta syystä nautin tästä töiden ohella askartelusta, se tuo potkua niihin työjuttuihinkin ja antaa ihanan hengähdystauon pääasiassa koneella istumisesta. Minulla on tapana pyöritellä ideoita usein pitkäänkin ja kun ne sitten vihdoin konkretisoituvat, tulevat ne usein aika vauhdilla. Olen jotenkin suunnitellut ja valmistellut ne henkisesti niin pitkälle. Huomaan joskus jopa taittavani päänsisäisesti, ajatuksissani jotain työtä. Ja kas, kun sitten istuu siihen koneelle, on kuin olisi tehnyt ne kokeilut jo joita on vain ajatellut.


 Pelkkä ajattelu ei kuitenkaan riitä, on päästävä käsiksi materiaaleihin, kokeilemaan papereita, sävyjä, lankoja, luonnoksia, värikarttoja, maaleja, pensseleitä, seuloja, kaavioita. Kokoja, muotoja, värejä, ajatuksia. Aina välissä yritän tehdä tilaa työhuoneeseen. Aina aika ajoin saan siivouspuuskan. Se vain tuntuu niin kovin hyödyttömältä. Kaappien, laatikoiden, koteloiden, purkkien ja purnukoiden siivoaminen kun ei varsinaisesti näy ulospäin sitten ollenkaan. 

Toisaalta on myös helpompi jatkaa keskeneräisiä tai aloittaa uusia juttuja kun kaikki on valmiiksi levällään. Joku kyseli työhuoneesta, että onko se aina siisti ja järjestyksessä. Voi kuule, ei ole. Minulla on tapana levittäytyä ympäriinsä askartelutarvikkeineni ja tehdä useimmiten monta juttua yhtä aikaa. Pöydälle kerrostuneena saattaa olla siis samalla niin koruja kuin kuvituksiakin ja ompelukset skräppitarvikkeiden kanssa sulassa sovussa. Lisäksi mukana on vaihteleva määrä oransseja kahvimukeja, milloin mihinkin ripoteltuna. Ja se kaikki muu tavaramäärä ripoteltuna erinäisiin laatikoihin ja nyssäköihin, talteen laitettuna.


Pidän siitä, että muistan jossain olevan jotain joka sopisi täsmälleen tähän. Sisäinen hamsterini pysyy kohtuullisesti aisoissa kaikkialla muualla mutta työhuone on sen lempipaikka. Sinne on vuosien varrella hamstrattu ties mitä. On kaikkea kaasunaamarista ja kuplamuovista lähtien. Pyrin myös käyttämään näitä varastoja pikkuhiljaa. Pistän talteen pakkausmateriaalia, askartelutarvikkeita, lahjapaperia, muovitaskuja. Haalin kokoelmaan lisää milloin mistäkin. Kaikki ne pienet jutut joita voi joskus tarvita. Nyt hamstraus alkaa jo kantaa hedelmää. Melkein aina minulla on jo jotain materiaalia olemassa kun uusi idea syntyy. Ainakin prototyypin verran. Ja korut olen pakannut jo vuosia kierrätettyihin pakkausmateriaaleihin ja laatikoihin. Lähijälleenmyyjille ne kulkevat jäätelörasioissa.

Olen voimakkaasti sellainen alusta asti -tyyppi. Haluan tehdä luonnokset, kokeiluversiot ja kaikki itse. Koruissakin on lapuista lähtien allekirjoittaneen käsialaa. Haluan tuntea tekniikoita, kokeilla uusia asioita, vierastan viimeisen päälle valmiiksi annettuja ja pureskeltuja paketteja.


Skräppäys on alue jossa olen antanut itselleni luvan ostaa kaikkea vähän valmistakin. Jotenkin se kynnys tallentaa hetkiä on pienempi kun ei aina tee kaikkea alusta asti itse. Koen silti, että leiskoissani minulle tavaramerkiksi muodostunee sen jonkin ei-skräppi-tarvikkeen mukaan ottaminen joka kerta mutta sisäisen kamppailun tuloksena olen myös iloinen valmiista materiaaleista koostetuista sivuista. Jotenkin tämä itse tekeminen on niin sydämen asia, että siitä on hankala luistaa. Mutta nyt kun olen kokeillut, on sekin jotenkin kuin olisi lomalla. Voi laittaa kaikkea ihanaa sivuun ja sillä siisti.

Kuvissa näkyy muutama viime aikaisista pikkunäpertelyistä. Näistä lisää jossain vaiheessa ja valmistuneita skräppäyksiä luvassa pikapuoliin.

3 kommenttia:

  1. Hamsterointi on kyl sellainen asia mikä pelastaa tiukoissa tilanteissa. Milloin tarvitaan materiaalia miehelle uistinten tuunaamiseen tai rc-auton fiksaamiseen tai leimasinta kaverille spesiaalimpaan bilemeikkiin. Kaikkea löytyy :)

    VastaaPoista
  2. Hamsteroinnista tuli mieleen tietty skräppityyli ja tämä sivu.

    VastaaPoista
  3. Taru, nimenomaan! Olen täsmälleen samaa mieltä!:D

    Riikka, oletpas sä nyt synkronissa. Kävin kyseisen leidin tekemisiin muutenkin tutustumassa ihan hiljattain ja ihastuin suuresti. Siis oikeasti SUURESTI. Oi. <3

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!