20101220

kyllä isi osaa

Kuinka isä konkreettisesti teillä osallistuu arjessa?

Meillä P on alusta asti osallistunut niin paljon kuin vain mahdollista O:n hoitamiseen. Alkuun tukea tarvitsi niin äiti kuin tytärkin. Väsymys, hormonimylläkkä ja imetyksen alkukivut vaativat veronsa ja P:n panos oli ratkaisevan tärkeä. Henkisesti ja konkreettisesti. Pahimpien imetystuskien aikana P on hörppyyttänyt maitoa mukista, silitellyt ja halinut meitä molempia. Pitänyt kiinni kun itkettää, valvonut meidän kanssa yhdessä, kuunnellut kun olen halunnut jutella, antanut tilaa, lohduttanut itkevää vauvaa, ollut lähellä ja läsnä. Tuonut kaupasta suklaata ja elänyt yhdessä kanssamme kaikki myllerrykset.
Sittemmin elämä on toki rauhoittunut, asettunut uomiinsa ja on alkanut muodostua omia rytmejä ja rutiineja. Tavallisesti meillä arkisin P tulee illalla töistä ja vähän päivästä ja kellonajasta riippuen seurustelee neidin kanssa, vaihtaa vaippaa ja on läsnä. Juttelee, soittaa O:lle ilmakitaraa, katsoo telkkaria O sylissä, silittelee, lukee kirjaa, vaihtaa tarvittaessa vaatetta, antaa vitamiinit tai RELA-tipat jos ne ovat meiltä päivän tiimellyksessä jääneet väliin, vie suihkuun tai vaihtoehtoisesti hakee minulta suihkusta kuivattavaksi ja yöhaalariin puettavaksi. Kysyin tässä yksi ilta O:lta, että mennäänkö suihkuun ja O kääntyi katsomaan isiä. Tästä voinee jotain päätellä siitä kumman kanssa meillä yleensä suihkutellaan. 
P hoitaa siis ihan samoja juttuja kuin minä pääsääntöisesti tosin poislukien syömisen. Satunnaisesti meillä syötetään myös pumpattua pullosta ja se on P:n heiniä se homma. Useimmiten kuitenkin minä syötän ja P hoitelee ja hengailee O:n kanssa siinä välissä sitten. Tai on O:n kanssa kun minä teen jotain tai käyn vaikka kaupassa. Onpa P liinaillutkin, ehti kokeilla sitä jo ennen minua. Yötyöt jäävät sitten minulle jotta P jaksaa käydä töissä. Kotitöitä jaetaan sopivasti, tiskaaminen on minun juttuni ja imurointi P:n. Muut sitten vaihtelevat sen mukaan kuka ehtii ja jaksaa. Aika usein P auttaa myös erinäisissä logistisissa ongelmissa kuten ojentaa juuri liian kauas jääneen vissypullon kun minulla on pieni ihminen tississä kiinni tai tekee voileipiä ja keittää kahvia sillä aikaa kun minä syötän. Myös tyynyjen ja harsojen ojentelu ja siirteleminen kuuluu vakio-ohjelmaan. Puklut pyyhkii kumpi ehtii ja itkun yllättäessä paikalle säntää se kuka on lähimpänä. 
Kotona olemisen lisäksi me myös liikumme mielellään muuallekin. Tämä tapahtuu useimmiten autolla jota P ajaa ja O:n kanniskelu turvakaukalossa on useimmiten P:n homma ja minä tuon kaikki kassit ja nyssäkät mitä mukaan pakataan. Hoitolaukun voi pakata kumpi vaan ja O:n pukeminenkin käy ihan yhtä näppärästi molemmilta. Käymme usein porukalla esimerkiksi shoppailemassa, syömässä minun vanhempieni luona ja saunomassa P:n veljellä. Pääosin reissun päällä hommat jaetaan niin, että minä syötän ja P hoitaa vaipanvaihdollisen laatuajan. Muuten pitää se kuka ehtii ja kerkiää, useimmiten kyläpaikoissa riittää sylittelijöitä ja seurustelijoita enemmänkin.















P:llä ja O:lla on myös ihan omat juttunsa, sisäpiirivitsinsä ja leikkinsä. O oikein innostuu kun isi tulee kotiin ja hymyilee ihan hangonkeksinä. Isi pelleilee, ilmeilee ja soittaa O:lle musiikkia. Välillä menevät minua piiloon peiton alle tai keksivät jotain muuta jäynää. Kaikin puolin meillä isi osaa ja osallistuu. 

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus, oikea hyvän mielen tarina! Miksei ne kaikki isit ole tuollaisia, sulla on oikea aarre siellä kotona :)

    VastaaPoista
  2. Tästä tuli todella hyvä mieli, eikä minkään epäilyksen takia vaan sen, että noinhan sen pitäisikin olla. Meillä esikoinen syntyy keväällä, toivottavasti meidän isi osallistuu samalla tavalla!

    terv. Eeva

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus :). Ja ihana P kun osallistuu noin hienosti pienokaisen kaimani hoitamiseen! ♥

    VastaaPoista
  4. Haha, aivan mahtava postaus :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!