20101126

kermanvärinen maailmanvalloitus

Koska vaunut ovat auttamattomasti rikki, päätin tänään uskaltautua liinaillen ulkomaailmaan. Ihan uskomattoman pienistä asioista tulee suuria seikkailuja kun niihin yhdistää tuoreen nyytin. Yksin liikkuminen pelkästä liinasta nyt sitten puhumattakaan on suurta ja pelottavaa. Puhuin tästä S:n kanssa hiljattain ja mietin, että mitä jos se herää kesken kaiken. "No sit se on hereillä", oli vastaus. Yksinkertaista mutta totta.




























Pakkasin päälle kasan villavaatteita, uudenkarheat sukat ja kaikki. Kotiintullessa liinassa nukkui lämmin paketti ja kantajalla oli suorastaan kuuma.


















Bussia odottaessani meni ohi kaksi pikkuista tyttöä keskenään. Liekö koulumatkalla molemmat.  
"Kato!" "Onkohan tuolla ihan oikea vauva?"


















Päällä oli sattumalta ihan sävy sävyyn kaikki kerrokset. Lähes alusvaatteista alkaen. Soul Calin huppuasia alla, uusi villatakki päällä ja lisälämmikkeenä rakas muikkuverkkohuivi. Käsissäkin ylimääräiset lämmittimet ja liinana mustan sijasta yleensä P:n käyttämä pidempi beige.


















Kävimme postissa ja kirpputorilla. Teimme ihastuttavan löydön josta lisää myöhemmin ja toimme kotiin huuto-netistä löydetyn paketillisen pirteitä pikkuruisia vaatteita. Aurinko paistoi lumimaisemaan ja minulla oli yhtäkkiä jotenkin vapaa olo. Vapaa menemään mihin vaan. Meillä oli ihan maailmanvalloittajaolo.




























Eilenkin oltiin liikenteessä eikä se bussissa itkevä vauvakaan ollut niin kamalaa kuin olin etukäteen ajatellut. Neljän seinän sisälle ahdetussa vilkkaassa mielessä tulee helposti kärpäsistä härkäsiä. Eihän sitä opi kuin tekemällä.

















Näiden kokemusten jälkeen me taidamme uskaltautua ulos uudelleenkin. Liinassa tai korjatuissa vaunuissa. Me olemme tarvinneet vain vähän aikaa sopeutua. Nyt meillä on loppuelämä aikaa opetella yhdessä liikkumista.

3 kommenttia:

  1. Ihana paketti - äiti&vauva:) 'Onkohan siellä ihan oikea vauva?'. Hih:)

    VastaaPoista
  2. Ihanasti ootte sävy sävyyn :)! Te ootte mielettömän suloinen pari ♥♥. Mä muistan tuon ajan kun meidän kaksoset oli vauvoja, kuinka mä pelkäsin lähteä yksin käymään vauvojen kanssa kaupassa tai missään asioilla, kun aattelin että jos ne alkaa molemmat huutaa ihan täysillä, niin mä olen lirissä, koska en saa kumpaakin samaan aikaan syliin ja joudun huudattamaan aina toista noissa tilanteissa. Niinpä sitten aikani välttelin ja otin aina mukaani vain toisen, kunnes tuli eteen sellaisia tilanteita että oli mentävä ja otettava mukaan molemmat. Yritin olla niillä kauppareissuilla erittäin nopea, ettei ehdi tulla huutokonserttia, mutta ei sellaista siten koskaan tullutkaan vaikka aikaa kului ja käytiin useamminkin.
    Piti vain vähän siedättää itseään niihin tilanteisiin ja kai vauvatkin siinä samalla siedättyi :).
    Piti vaan ajoittaa sopivasti uniaikaan ja sillain että massut oli täynnä niin vauvoilla kuin äidilläkin niin me pärjättiin.

    Seuraava jänskätyksen paikka oli sitten se kun eivät enää malttaneet istua rattaissa kun olisi tehnyt mieli itse kävellä, eikä aika oikein kulunut vain istuskellen. Kaksosten vierekkäin istuttavissa rattaissa levittivät kumpikin kätensä ulos rattaista ja vetivät kaupoissa esim vaatteita rekeistä alas, - molemmat yhtä aikaa!
    Päätin siinä sitten, että yksin en lähde enää kauppoja kiertelemään heidän kanssaan vaan otan aina seuralaisen mukaani, tai jätän lapsukaiset isin hoiviin kotiin. Enkä sitten sen koommin ole ottanut kuin yhden kerrallaan :D koska kaksin keksivät vaikka ja mitä :D.

    VastaaPoista
  3. Kiki, joo hihittelin tuolle kommentille vielä pitkään bussissakin itsekseni. :D

    Hipsu, kuulostaa kyllä todella tutulta! Tosin tässä yhdessäkin on ihan riittävästi, kaksi kuulostaa ihan utopialta. :D Ai kamala kun repesin tuolle mielikuvalle molemmista kiskomassa vaatteita rekeistä omilta puoliltaan vaunuja! :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!