20101116

arkea ja amorphista

No mitä meillä nyt sitten tehdään tavallisena päivänä? Millaista se nyt sitten on? Se vauva-arki.

Elli on tainnut tulla vähän meihin molempiin ja nukkuu aamulla mielellään pitkään. Kainalossa on mukava kölliä ja aamiainenkin on lähellä, senkun vähän myllää, että ruokinta-automaattikin herää. Jossain vaiheessa voi sitten venytellä vähän. Haukotella makeasti ja hymyillä leveästi. Herääminen kiireettä on melkoisen mukavaa. Ja se kestää. Ja kestää. Ja kestää. Välillä nukahdetaan vielä uudestaan.

Äidin kanssa kuunnellaan musiikkia, osin samaa kuin jo mahassakin. Amorphis ja Sunrise Avenue ovat tämän hetken suosikkeja. Niitä kuunnellaan tarkkaan, ainakin silloin kun äiti malttaa lopettaa epävireisen vieressä hoilaamisensa. Isinkin kanssa kuunnellaan kaikenlaista. Motörhead kirvoitti leveitä hymyjä eilen illalla.

Sängyn päällä seurustellaan, jokellellaan ja hymyillään. Silitellään ja sylitellään. Surffaillaan yhdessä netissä ja jutellaan mitä mieleen juolahtaa. Välillä vaihdetaan vaippaa ja otetaan vitamiinit. Voidaan lukeakin jotain.

Puolenpäivän tienoilla on pitkät päiväunet, ne voi nukkua meidän sängyssä tai ihan omassa vähän päivästä riippuen. Keinuhevoslelu on ihkaensimmäinen jonka äiti on Ellille ostanut, se vahtii unta valppaana vieressä ja viihdyttää hereillä ollessa helinällään.

Joskus pitää saada tehtyäkin jotain, silloin hengaillaan leikkimatolla tai myttäydytään kantoliinan lämpimään. Äiti käyttää yleensä mustaa liinaa, isillä on beige vähän pidempi malli. Molemmissa viihdytään mainiosti.

Toimiva pyykkikone on oiva kapistus puklujen, ohivuotojen, kakkakatastrofien sun muiden pikkujuttujen varalle. Harsoja, vaatteita ja vaikka mitä pyykkäillään ahkerasti. Ei nyt ehkä ihan joka päivä mutta usein kuitenkin. Veljen vaimo lahjoitti etukäteen kassillisen harsoja ja huikkasi, että näitä tarvitaan ihan joka paikkaan. Kannattaa olla paljon. Oikeassa oli, suurkiitokset siis tästä. Meillä harsoja pesii todellakin vähän joka paikassa. Niitä on sängyssä, sohvalla, tuolin selkänojalla, vaatekasassa, kylppärissä ja hoitopöydällä. Niihin voi kuivata, pyyhkiä ja kääriä. Niin äitiä kuin Elliäkin.

Välillä valokuvataan. Etsitään kivoja kuvakulmia ja mietitään mitä puetaan päälle. Päiväunien aikaan ehtii muutaman kuvan käsitelläkin. Ja lähettää Mummulle ja Mummille sähköpostitse.

Vähän arasti äiti vielä lähtee mihinkään nyytin kanssa. Välillä on kyllä käyty postissa tai neuvolassa vaunuillen. Kiire meillä ei ole, mennään pikkuhiljaa kauemmas ja kokeillaan millaista se on. Koko porukalla onkin sitten aktivoiduttu reilusti enemmän. Autoilu sujuu jo ihan rutiinilla ja on shoppailtu ja kyläilty ja kaikkea oikein urakalla. Käyty mummulassa ja Halloween-juhlissa. Pakataan vain kimpsut ja kampsut sekä Elli kaukaloon. Yleensä uni ehtii tulla jo ennenkuin ehditään autoon. Kyläpaikassa jaksetaan sitten seurustella. Hymyillä ja tuijotella suurta maailmaa ja tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä.

Kissatkin osallistuvat Ellin hoitoon, kumpainenkin omalla tavallaan. Riesa kantaa leluja katsottavaksi, pitää kuitenkin vielä vähän välimatkaa huitovaan väkkärään. Menisi mielellään hoitopöydälle nukkumaan jos se vain olisi sallittua. Valitettavasti ei ole ja Simo Suihkepullo on joinain päivinä kovassa käytössä. Rukkanen ottaa rennommin, hengailee lähettyvillä tai levittäytyy sängyn toiselle puolelle nukkumaan. Vahtii välillä toisella silmällä, että onhan kaikki hyvin.

Iltasuihku on yleensä isille varattu. Laatuaikaa joka saa aikaan jo lähes tunnistettavaa kikattelua. Suu leveässä hymyssä. Pieni neiti tuntuu olevan todella tohkeissaan pesuttelusta ja pusuttelusta. Ammekin on tulossa mutta tähän mennessä ollaan suihkuiltu ahkerasti. Joka päivä jommankumman kanssa. Toinen sitten kuivailee paksuun pyyhkeeseen ja pukee yöpuvun. Päivälläkin käydään toki pesulla mutta iltasuihku on ihan oma juttunsa.

Yöunia aloitellaan kun siltä tuntuu, niitäkin nukutaan sujuvasti niin omassa sängyssä kuin äidin kainalossakin. Joskus aloitetaan jo isin sylissä elokuvaa katsellen. Useimmiten kuitenkin ensin on saatava ruokatarjoilua ja mikäpä olisi mukavampaa kuin nukahtaa tissi suussa ja hymy naamalla. Hymyily ja syöminen yhtäaikaa aiheuttaa kuitenkin usein myös pieniä ohivuotoja. Maito kun ei pysy leveästi auki olevassa suussa.

12 kommenttia:

  1. ihanan leppoisan kuuloista vauva-arkea :)

    VastaaPoista
  2. Motörhead, Amorphis ja Metallica on meidänkin suosikkeja. Nelikuisena kun alkoi se 'enpäs nukukaan just ny vaik ehkä kantsis' niin Amorphis antoi ne parhaimmat unilaulut :D

    VastaaPoista
  3. Juu, hieman kateellisena lukee ja muistelee omia 3 kk kestäneitä koliikkihuutoja, eipä paljon nukuttu saati hymyilty..onnea helposta vauvasta teille! Kyllä se elämä meilläkin voitti aikanaan mutta seuraavan kanssa tilaisin hieman helpomman alun, kiitos! :D

    VastaaPoista
  4. Missä on kaikki kuvat? ;)

    Ihanan leppoisan kuuloista arkea teillä! Itse varaudun juurikin tuohon koliikkiin, niin eipähän tule sitten hirveätä pettymistä :D

    VastaaPoista
  5. No, toisaalta jos on hirveän helppo alku niin voikin olla järkytys kun yöhulinat, hampaiden tulo ja liikkuminen alkavat..meidän poika on koliikin loputtua ollut aurinkoinen hymynaama ja hyvin "helppo" vaikkakin on edelleen yökukkuja. Koliikkihan on muuten ns. Suoliston kypsymättömyydestä johtuva kipu ja itku.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaapa helpolta, jostain syystä meillekin on kerrottu vaan niitä odotappa vaan-tarinoita, esikoisen pitäis tuossa kevään korvalla putkahtaa maailmaan. Monet tosin aloittaa tuommoisella, että voi kun oli helppoa, MUTTA SITTEN.. tuli koliikki, hampaat, liikkuminen, yöllä heräily ja tuhat muuta kamalaa asiaa mikä ajaa tietämättömän äidin hermoraunioksi noin viikossa.

    Mun mielestä ei tulevia vanhempia pelotella henkihieveriin sillä, miten vauva on ihana noin 5% ajasta, ja loput 95% on vaan sitä selviytymistä. Vaikka ensimmäinen on vasta tulossa, niin silti olen ihan varma, että lapsi tuo elämään paljon enemmän kuin mitä se siitä vie.

    Ihanaa vauva-arjen jatkoa teille, eiköhän se ihanaa ole jatkossakin, vaikka ne ihanuuden aiheet voikin vähän muuttua. :)

    VastaaPoista
  7. ♥ oi että, sinä se osaat pukea sanoiksi päivän ihanat hetket :) ♥

    VastaaPoista
  8. Ai Volbeat ei kuulu soittolistalle!!! Mä olen ihan varma et se on Ellin mielestä paras bändi ihan koko maailmassa.

    VastaaPoista
  9. Pakko kommentoida vähän näihin kommentteihin.. Miksi ei kukin saisi kertoa rehellisesti siitä minkälainen oma vauva-arki on ollut ja miltä se kaikki on tuntunut. Samalla tavalla kuin meitä aikuisia on erilaisia, ovat myöskin vauvat erilaisia ja etukäteenhän sitä ei voi ennustaa mitä tuleman pitää.

    Minulla on yksi keskonen ja toinen koliikkivauva. Kummassakin on ollut omat hankaluutensa, ja sitten ne helpot puolensakin. Ja kumpikin ovat ihan omia yksilöitään, vaikka jotain voi piirteitä tunnistaa vanhemmiltakin perityiksi. Minun tarkoitukseni ei ole ainakaan koskaan ollut pelotella ketään. Lähinnä olen vain halunnut purkaa tunteitani, kertoa kokemuksistani ja vertailla niitä muiden kanssa.Ja saattapa se kannustaa muitakin vaikeuksien keskellä, kun kuulee että muillakin on ollut rankkaa, tai ylipäätään lohduttaa että näistäkin on selvitty ja vielä oikein hyvin. Katsotaan millainen se kolmas on..

    Ellille terkkuja! <3

    VastaaPoista
  10. Oikeastaan tätä tekstiä kirjoittaessani minulla olikin enemmän mielessä ne etukäteen maalaillut kauhukuvat ja se, että voi se elämä vauvan kanssa olla suhteellisen rauhallista ja leppoisaakin. Halusin jotenkin jakaa sen kun tuntuu että eniten puhutaan aina niistä ongelmista etukäteen. Tottakai on hyvä tietää mitä voi olla edessä, osata vähän varautua tai kuten itse tein, varautua pahimpaan. Toisaalta minusta olisi jonkun valmennuksen kohdalla voinut mainita edes vähän siitäkin, että aika moni juttu voi sujuakin ihan omalla painollaan. Tarkoitus ei siis ollut hieroa kenenkään rankan vauva-ajan kokeneen naamaan tätä meidän mukavuutta vaan valottaa sitäkin puolta etenkin vielä arkea mahdollisella pelolla ja kauhulla odottaville.

    Symppaan todella paljon kaikkia teitä joilla se arki ei ole ollut helppoa ja leppoisaa ja mietin joka päivä miten monessa asiassa meillä on käynyt tuuri kun Elli ottaa niin lunkisti kaiken. Varmasti myös tulee vielä niitä kaikkia vaiheita kun ei nukuta eikä syödä ei suostuta mihinkään, niistä tuolla vähän kirjoittelinkin jo aiemmin ootahan vaan kun -tekstissä. ;) Eli en niin kamalasti viitsi vielä etukäteen niistä stressata, stressaan sitten kun sen aika on.

    Kyllä meilläkin on välillä raskasta, valvomista ja itkuja. Niin äidillä kuin Ellilläkin. Mutta pääosin arki rullaa omalla painollaan suhteellisen mukavasti. Huonommastakin päivästä kirjoittelin hiljattain. Tosin tuntuu, että se teksti keräsi vieläkin kitkerämpiä kommentteja kuin nämä mukavammat jutut. :D

    Ja Volbeatista, pahus sentään, se jäi listalta pois. Korjataan tilanne perjantaina eikös vaan? :D

    VastaaPoista
  11. Ellikin on vielä niin pieni että moni juttu ehtii muuttua monesti-parempaan ja huonompaan. Sitähän varsinkin eka vuosi vauvan kanssa on, jatkuvaa muutosta ja kasvua :) mulla oli helppo raskaus, paitsi lopussa kun sairastuin. Vaikea synnytys ja ekat kuukaudet koliikkinen vauva. En halua ketään pelotella, se vaan oli mun osa tätä soppaa eikä sitä myöskään kuulu vähätellä. Onnekseni lapsi on ollut kuin ihmisen mieli siitä kun tuli 3 kk täyteen. Välillä tuntuu näissä raskaus-synnytys-vauva-jutuissa että joku loukkaantuu sanoi mitä tahansa..

    VastaaPoista
  12. Samaa mieltä olen viimeisin anonyymi, vähätellä en missään nimessä tosiaan rankkoja juttuja halua. Näitä on niin moneen lähtöön näitä ihmisenalkuja ja jokaisella on vähän eri kuviot. Ja se jatkuva muutos näkyy nyt jo Ellin kanssa ja tulee varmasti tosiaan näkymään vielä paljon enemmänkin. :)

    Ja tosiaan, tuntuu kieltämättä välillä nimenomaan että mitä tahansa sitä sanoo, on se jonkun mielestä nurinpäin, etenkin näissä vauvajutuissa. Sääli sinänsä, että ne menevät helposti niin hankaliksi ne keskustelut. Itse ainakin toivoisin enemmän rehellistä ja avointa ajatustenvaihtoa eikä niinkään draamaa, teilaamista ja loukkaantumisia.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!