20101019

ystäviä, kitinää ja kysymyksiä lukijoille

Usein kitistään, ettei tuoreella äidillä ja miksei isälläkin ole mitään muuta puhuttavaa kuin vauva. Ja kuinka kamalaa on kun ystävä muuttuu ainoastaan nyytistä puhuvaksi äitiöksi. Että eihän sen kanssa voi nykyään puhua mistään. Aiemmin kyllä juteltiin. Ihmisistä, tapahtumista, paikoista. Kaikesta siitä mitä on meneillään juuri nyt.

On aika kohtuuton vaatimus, että vauvan kanssa kotona neljän seinän sisällä aikaa viettävän äidin pitäisi väen vängällä keksiä jokin muu keskustelunaihe kuin se arki siellä kotona. Sehän se on se mitä tapahtuu juuri nyt. Se vauva nimittäin. Jos seurana on päivät pitkät pieni nariseva kääpiö, on hankala avata keskustelua viime viikonlopun ryyppäjäisistä. Näissä tapauksissa aina tuntuu, että se kitisevä ystävä on itsekkäämpi kuin arkea opetteleva äiti. Miksi sitä äitiä pitäisi kiinnostaa juoruilu ulkomaailmasta jos ei sinua kiinnosta mitä hänen elämässään tapahtuu juuri nyt?

Ystävyys on vastavuoroista ja elämä heittää aina eteen uusia haasteita. Olisi kovin vaikea olla ystävä jos ei voisi puhua juuri siitä mikä on nyt sydämellä. Oli se sitten vauva, ero, parisuhde, viime viikko tai netistä löydetty hauska lainaus. Parhaat ystävät ymmärtävät kyllä mullistusten päälle. Ja ovat läsnä niitä jakamassa.

Tottakai aina on ääripäitä, poikkeuksia ja erilaisia tilanteita. Joku voi toki äidiksi tullessaan hullaantua ihan täysin ja käytöstavat unohtaen kailottaa vain omia kuulumisiaan. Ja lapsivastaiselle ystävälle en välttämättä leväytä kakkakeskustelua ainakaan avauslainina pitkästä aikaa nähdessämme. Mutta noin pääsääntöisesti, miksi ihmeessä en saisi puhua siitä ainoasta asiasta jota minulle nyt kuuluu? Ihan samalla tavalla kuin minä kuuntelen mielelläni mitä ikinä ystävilleni kuuluu juuri nyt. Yksi puhuu työasioista, toisen kanssa pohditaan omakotitalon ostoa. Kolmas kertoo 3D-mallinnuksesta ja eräällä on vauvakuume.

Täällä blogissa on kovin kannustettu ja tsempattu minua ja meitä. Meidän perhettä ja pientä menninkäismyttyä. Sattuneesta ja muutamasta yllämainitusta syystä blogin sisältökin on toki kallellaan vauvajuttuihin päin vielä varmaankin varsin pitkään. Ihan puhtaasti vuorokauden tuntimääristäkin johtuen on vähän karsittava näitä tekemisiä. Olisi mielenkiintoista tietää onko lukijakunta muuttunut. Onko jossain joukko vihaisia ex-lukijoita "vaadimme vaatetuunaukset ja taittotyöt takaisin" -plakaatteineen. Onko joku löytänyt tiensä tänne vasta vauva-aiheen myötä ja hämmentyy myöhemmin kun postauksissa alkaa näkyä muutakin.

Kuka sinä olet ja miten päädyit tänne? Mitä haluaisit lukea lisää?

45 kommenttia:

  1. hih, tämä on muuten asia joka on puhuttanut omaakin kaveripiiriäni. Ehkä se raja vauvajuttujen yliannostuksessa menee juuri tuossa vastavuoroisuudessa, kuten mainitsitkin. Kuuntelen mielelläni vauvajuttuja, kunhan vauvajuttuja kertova muistaa kysyä minunkin kuulumiseni! :)

    Taittotyöt takaisin -plakaatti sopisi periaatteessa käsiini, sillä toisten töiden seuraaminen on äärimmäisen mielenkiintoista. Tervehdin ilolla kuitenkin myös vauvajuttujasi, sillä noh, vauvat on söpöjä (ja minä olen vauvakuumeessa :D!).

    Jos päivä on täynnä vauvaa, kirjoita vauvasta. Jos päivä on täynnä taittotöitä, kirjoita taittotöistä jiiännee! :)

    VastaaPoista
  2. En muista miten olen tänne päätynyt, mutta nautin aikaisemmista jutuistasi ja nautin nykyisistä. Musta se on aina hienoa seurata miten blogit muuttuvat vähitellen kirjoittajiensa mukana. Lisää tätä siis!

    VastaaPoista
  3. Olen löytänyt tieni tänne useampaan kertaan blogilista.fi-sivuston "tuoreita kirjoituksia" linkin kautta. Eniten itseäni kiinnostaisi lukea vaate- ja tyyliblogeille ominaisista aiheista, mutta ei minulla sinäänsä mitään vauva-aiheita vastaankaan ole.

    Samoin aloitin tänä syksynä fysioterapian opinnot ammattikorkeakoulussa, mutta olen jo huomannut näin lyhyessä ajassa, ettei ala ole minulle oikea, vaan haluaisin tehdä jotain huomattavasti luovempaa. Tällä hetkellä haaveissa onkin alanvaihto ja graafisen suunnittelijan opinnot muotoiluinstituutissa, mikä onkin myös yksi syy miksi blogisi kiinnostaaa minua.

    Terkkuja!
    -Tanja
    http://tanjasvita.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. jonkun toisen blogin kautta tänne päädyin kesällä, ja olen ilolla seurannut kaikkea mitä tänne ilmestyy. olen itse grasu ja mummy-to-be, joten kovin suurille barrikadeille ei meikäläisen ole syytä nousta :)

    nämä arjen pienet huomiot, oli ne sitten huomioita mistä tahansa, on mun suosikkijuttuja. tsemppiä muuttuneeseen arkeen!

    VastaaPoista
  5. Tuo vastavuoroisuus on tärkeää. Olen myös huomannut, etten välttämättä itse jaksa puhua koko aikaa raskaudesta ja vauvoista, vaikka tällä hetkellä se onkin suuri osa mun elämää. Mutta kaipaa sitä itsekin välillä jotain muuta. Tällä hetkellä nautin kun kaveri kertoo omista treffeistään, tai toinen tulevasta Intian matkastaan.

    Mä eksyin vain ja ainoastaan vauvajuttujen takia, joten en todellakaan valita :D Sitten kun jaksat, niin tahtoisin myös kuvia miten kissat ovat kohdanneet vauvan yms.

    VastaaPoista
  6. Itse luen ihan mielelläni vauvajuttuja, ja todellakin niinhän se menee, että siitä kirjoitetaan, mikä on milloinkin mielen päällä. :-)

    Mainitsit tärkeän pointin tähän asiaan liittyen - sen, että kuuntelet mielelläsi, mitä sinun ystävillesi kuuluu. Moni vauvasta hullaantunut ei nimittäin tee niin. Uskoisin, että lapsettomat kaverit kuuntelevat vauvajuttuja mielellään, jos toinenkin osapuoli jaksaa kuunnella heitä. Ja ymmärtää, että lapsettomallakin saattaa olla joskus esimerkiksi raskas päivä, vaikka ei olekaan valvonut koko yötä. Omassa kaveripiirissäni on ollut niitäkin lapsen saaneita, jotka ovat alkaneet toitottaa jatkuvasti, kuinka vasta nyt elämä on täydellistä jne, eikä lapseton voi millään ymmärtää "oikeaa elämää". Sellaiset kaverit tippuvat omasta lähipiiristäni melko nopeasti. Onneksi on niitäkin kavereita, joille lapsi on osa ihan normaalia elämää. :-)

    VastaaPoista
  7. Minusta taas vauva-aiheesta on mukava lueskella. Se on se iso juttu elämässäsi nyt ja tottakai elämä ja siinä sivussa blogikin pyörii teeman ympärillä. Tuollainen "ei saa puhua vauvasta" asenne on myös aina ihmetyttänyt minua. Tottakai jokainen puhuu siitä mikä omassa elämässään on päälimmäisenä. Ja ihan mielissään minä olen omien ystävieni vauva-arjesta kuunnellut. Jos ei muuta niin tämän ikäisenä naisena vauva teema alkaa kuitenkin olla ajankohtainen asia lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  8. Löysin tänne ennen vauvauutisia, eivätkä ne ole minua haitanneet. Olen kiinnostuneena seurannut kaikkea mitä tänne on kirjoitettu. Ja minusta on myös ollut todella mukava päästä seuraamaan raskausaikaa ja nyt elämää synnyttämisen jälkeen.

    Jos kirjoittaa hyvin, ei ole väliä mitä kirjoittaa.

    VastaaPoista
  9. Myönnän, että lapsettomana vauvablogit eivät ole se ykkösjuttu, joka minua kiinnostaa enkä oikein osaa osallistua vauvaihQutteluun. Vaikka minulla ei mitään lapsia vastaan olekaan ja toivon joskus sellaisen itsekin saavani.

    Päädyin blogiisi jo ennen kuin Ellistä oli ilmeisesti tietoakaan ja jäin koukkuun kuviisi ja graafikkojuttuihin. Hetkittäin kaipaan tietysti niitäkin, mutta tapa, jolla kirjoitat perheestäsi, on myös hyvin koukuttava.

    Suomeksi: jatka samaan malliin vaan!

    VastaaPoista
  10. Löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta. Oliskohan ollut Paperiliittimen Riikan blogin kautta.. Tykkään jutuistasi on ne sitten vauva- tai taittoaiheisia.

    VastaaPoista
  11. Löysin blogisi viime vuonna jonkun toisen blogin kautta ennen kuin kerroit raskaudestasi. Tykkäsin eniten vaateaiheisista jutuista ja kuvista, koska tyylisi inspiroi mua. Kirjoitat kuitenkin niin mukavasti, että graafikon arkikin alkoi kiinnostaa, enkä pane nyt vauvapostauksiakaan pahakseni. Olen vasta viime vuosina alkanut sietää vauvoja, varmaankin heidän fiksujen vanhempiensa ansiosta, ja sä kuulut myös niihin. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  12. Hei, minä olen Riikka enkä enää muista, miten tänne aikoinaan löysin. Mutta viihdyn kovin, oli aiheena mikä tahansa. Tapasi kirjoittaa on mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä. Vauva-asiat iskee sattuneesta syystä, mutta työjuttuja oli/on ihana ihastella. Eli jatka vaan ihan samaan malliin, sellainen plakaatti minulle.

    VastaaPoista
  13. Heippa,

    olen varsin tuore lukija. Vauva-asia on henkilökohtaisista syistä juuri nyt varsin lähellä sydäntä, ja muistaakseni jonkun muun lisääntymisbloggarin linkeistä tänne löysinkin.

    Lisäksi on pakko todeta, että olet onnistunut sujuvalla ulosannillasi kumoamaan päähäni juuttuneen sitkeän ennakkoluulon graafisen alan osaajien kehnoista tekstitaidoista [anteeksi nyt vaan tuntemani graafikot...]. Sen[kin] vuoksi luen mieluusti myös muista aiheista, jos vauva-arjeltasi niitäkin satut sivuamaan.

    Niin ja ettei tärkein unohtuisi, onnea uudelle perheenjäsenelle ja sen vanhemmille!

    VastaaPoista
  14. Minä löysin tieni tänne ihan hiljattain Blogilistan kautta. Olikohan peräti etusivulla joku sun postaus...
    Äitinä (ja vauvakuumeisena) nämä vauvajututkin kiinnostaa. Selasin tosin blogia läpi pidemmältä ajalta ja kokonaisuuden takia päädyin tilaajaksi saakka Blogilistalla. Jotta kaikki kiinnostaa mitä ikinä päätät kirjottaakkaan. Joku tässä vetoaa. :)

    VastaaPoista
  15. Sinua ja elämääsi niin monta vuotta jo seuranneena, tämä on vain osa sitä, jatkumoa. Ei ole käynyt mielessäkään, että vauvajutut ottaisivat päähän, kun en itse koe mitään kuumeilua tai ole saanut jälkikasvua. Päinvastoin, tämä on vain mielenkiintoista, tarkkailla sivusta, kun toisen maailma mullistuu.

    Kiitos, kun jaat arkeanne. :)

    VastaaPoista
  16. Päädyin tänne varmaan jotenkin voimahalin kautta. Tykkään vaan niin hirmuisesti sun tavasta kirjoittaa että lukisin tätä vaikka kirjottaisit kivien sielunelämästä :) Jutuistasi olen löytänyt itselleni inspiraatioita milloin mihinkin.
    Aamuisin ja koulusta tullessa käyn melkein ensimmäisenä tarkastamassa onko uutta tekstiä tullut.

    VastaaPoista
  17. Jonkin toisen blogin kautta minunkin tieni tänne toi.

    Kirjoitustyylisi on todella mukaansa tempaava ja varsinkin äitiyden ensiaskeleita kuvaat niin, että välillä on tippa linssissä, kun eläytyy siihen fiilikseen. Itsellä äitiyttä takana hurjat 2,5 vuotta ;)

    Luulen, että lukisin blogiasi, vaikka kirjoittaisit mistä tahansa.

    VastaaPoista
  18. Minä ehkä lukeudun niihin, jotka lukevat mieluusti muutakin kuin vauvajuttuja, kun omakohtaista kosketuspintaa ko aihepiirin ei ole. Mielestäni on kuitenkin luontevaa, että kirjoitat nyt vauvasta, kuitenkin aika keskeinen asia elämässäsi. ;) Eiköhän niitä muitakin juttuja taas ajan kanssa tule.

    Alunperin koukutuin graafisen puolen ilmaisusi takia (itsekin jollain tapaa luovalla alalla), niitäkin on mukava lukea. Jostakin toisesta blogista tänne eksyin.

    Mutta kirjoitustyylisi on se, miksi täällä olen, voin yhtyä edelliseen kommentoijaan siinä, että lukisin blogiasi, kirjoititpa mistä tahansa. Sinulla on sana hallussa, osaat kiteyttää mahtavasti tunnetiloja.

    VastaaPoista
  19. Vuodesta 2007 saakka, kun etsiskelin Amsterdam-juttuja :)
    Ei meitä montaa kommentoijaa silloin tainnut ollut, mutta olin yksi niistä :)

    Vauva-jutut on ollut kivaa "eka kerta" -luettevaa, mutta mielellään muutakin :)

    Täytyy mainita että yhden ystävän kanssa meillä oli hyvä symbioosi - minä mailailin sinkkuajasta ja hän ensimmäisestä raskaudesta, ja molemmilla oli hauskaa luettavaa :)
    Nyt on ehkä yhteydenpito sitten mennyt hieman kolmen lapsen jälkeen tuonne painostuksen puolelle: "tehkää tekin lapsia, tää on niin ihanaa...", mutta kun asiat ei aina ihan mene niin ;)

    VastaaPoista
  20. Voimahalin kautta eksyin sun blogiin. Ja voi itku. Kirjoitat niin nätisti pienestä Ellistä ja teidän kolmen yhteisestä elämästä.
    Ei tätä voi lukea, ilman, että itsellekkin tulee hillitön onnentunne.

    Onnea vielä pienestä prinsessasta, neiti on kovin kovin suloinen! <3

    VastaaPoista
  21. Sanna taustalta19/10/10 20:59

    Voimahalin kautta "olet tullut tutuksi" ja olen tilannut sinulta aikanaan ihkun fobiakalenterisikin :) Tykkään kirjoitustyylistäsi ja töistäsi ja nyt ihana Elli-vauva ja teidän elämänne kiinnostaa, kun itselläkin on pienokainen.

    Kaikkea hyvää teille :)

    VastaaPoista
  22. Vauvajuttuja, vauvajuttuja!
    Minusta blogeissa on parasta juuri se, että ne kertovat sen hetkisestä elämäntilanteesta. Vauvajutut eivät siis haittaa yhtään. Ja väittäisin, että kyllä sulla semmoinen "graafikon silmä" on vieläkin tallella, tottakai!

    (Jonkun blogista olen tänne itseni bongannut, mutta en kyllä yhtään muista, että mitä kautta.)

    VastaaPoista
  23. Aloin seurata tätä blogia yli vuosi sitten, varmaankin sen takia että sun elämä vaikutti niin jännän erilaiselta kuin omani ja tykkäsin asukuvistakin kovasti. Riemastuin suuresti, kun vauvajutut tuli kuvioihin, minulla on toisen lapsen laskettu aika joulukuussa :) Eli luen tätä jokatapauksessa!
    -Heli-

    VastaaPoista
  24. Pidän blogistasi, yleensä riemastun hyvistä arjenmakuisista jutuista ja välillä olen kyllä ärsyyntynytkin :D ehkä välillä tulee fiilis että jaat liikaa, ihankuin tirkistelisi..ajattelin että vauvan synnyttyä keskittyisit perheeseen hetkeksi, ja rauhassa tutustuisit vauvaasi..joistain blogeista tulee mieleen tehdäänkö asioita siksi että niistä saa kirjoittaa äkkiä blogiin. Ja että tuleeko elämän jakamisesta pakkomielle, että ihanat asiat elämässä tarvii aina jakaa. Mikään ei ole omaa, kahdenkeskistä, yksityistä. Näitä tunteita herättää moni blogi nykyään. Mietin mitä puolisot tuumaa netissä esiintymisestä, entä lapset..? Ei tietenkään ole pakko lukea, enkä pahalla kom )mentoi. Lähinnä pohdiskelen ihmetellen. Toivon kaikkea hyvää perheellenne. :)

    VastaaPoista
  25. Tuohon ylläolevaan voisin todeta aika päinvastaista: mulla on vain muutama blogi pysynyt todellisena, pitkäaikaisena lukemisena juuri sen vuoksi että kirjoittaja on oma itsensä, oli sitten naama näkyvillä tai ei.

    Jotenkin sellaiset pintaraapaisut päivänasuineen, "hei rakkaat lukijat" -kirjoituksineen tai muka-huumorilla kirjoitetut jutut ei vain iske. Ne on sitten joillekin muille.

    VastaaPoista
  26. Voimahalin kautta päädyin ensin livejournaliisi, sieltä tänne. Alunperin jäit ehkä mieleen henkilökohtaisilla foorumiteksteillä sekä hämmentävän ahkeralla suunmutristeluomakuvien postaamisella ;-).

    En ole lapsijuttujen suurin fani, mutta jokainen toki kirjoittakoon blogiinsa siitä, mikä on itselle ajankohtaista ja lukija hankkikoon parempaa luettavaa, jos homma alkaa vaivata. Vauva-asiathan tuskin ovat eka "teema", jonka ympärillä tekstisi ovat jossain vaiheessa tiiviisti pyörineet. Aiemmin pinnalla saattoi olla vaikka työkiireiden alleviivaus tai avoero.

    Blogisi seuraaminen ei liity omalla kohdalla mihinkään aihepiiriin. Enemmän kiinnostaa se, että kirjoitat avoimesti ja toimivasti tiivistäen kuinka olet kokenut erilaiset asiat ja tilanteet. Kerrot tunteista ja pienistäkin arjen havainnoista. Henkilökohtaisuuden toinen puoli on se, että välillä teksti saattaa vaikuttaa tarkoitushakuisen dramaattiselta ja pienikin kyseenalaistuskommentti vaikealta ottaa vastaan. Joka tapauksessa, parissa aiemmassa kommentissa on viitattu erilaisen elämän seuraamiseen ja samanmoinen jatkumo selittänee pitkälti myös minun lukemiseni :-).

    VastaaPoista
  27. Minä päädyin tänne aikoinaan Voimahalin kautta, siellä taustailen edelleenkin. Kiireettömän datailun ja kahvikupposen ääreltä löysin blogisi (tuolloin se mustempi, edellinen blogisi). Pidin blogin pienistä kahviläikistä ja taiteellisesta tyylistäsi. Sittemmin on vaatekaappiin kävellyt pari This Bugs Me -paitaa ja Pahanilmanlintua paidan ja kassin muodossa. Sweet dreams/Nightmare -tyynyliinat sai myös suun korviin miettiessäni joululahjaa englantilaista filologiaa opiskelevalle tuttavalle ;)

    Pidän edelleen siitä, kuinka jaksat uskoa itseesi ja pusertaa pienen ihmisen pippurisuudella unelmiasi kohti. Elämäsi ja blogisi on näiden vuosien (olenko täällä jo vuosia stalkannut???) aikana kokenut paljon. Vielä löytyy niitä kahviläikkiä, joiden vuoksi tänne alunperin jäin jumittamaan.

    Blogiseurailijana olen perin vaativa, vasta hiljattain löysin toisen (!) blogin, jota seuraan. Olen kyllä yrittänyt etsiä muita blogeja, mutta ne kahviläikät puuttuu.

    VastaaPoista
  28. Löysin blogisi alunperin muistaakseni tutkimalla joidenkin muiden blogien blogilinkkilistoja. Silloin teki vaikutuksen visuaalinen tyylisi niin koti- kuin työhommissa.

    Sittemmin tulin itse raskaaksi ja oli hirmuisen mukavaa hieman myöhemmin kuulla sinun ilouutisesi, suosikkiblogiin tulisi itselleni totisesti läheinen uusi ulottuvuus!

    T: Sandra

    P.S. Ja aina on lohdullista lukea et joku toinenkaan ei kerinny suihkuun :P

    VastaaPoista
  29. Olen seurannut blogia alkuviikoista asti, silloin oli enemmän kaikenlaista mutta ei tulisi mieleenkään lopettaa. En osaa edes kuvata millaista on ollut seurata blogia odotuksen alusta pienen otuksen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihan kun olisi itse ollut jotenkin mukana :)

    VastaaPoista
  30. voimahalin kautta olen tänne eksynyt, alunperin juurikin töitäsi urkkimaan mutta lähinnä elämääsi seuraamaan ja eri hyvää tekstiäsi lukemaan.

    kirjoita aino juuri siitä mikä on sillä hetkellä oma "aiheesi", jättäköön ne lukematta keitä ei kiinnosta. sinun blogi, sinun jutut.

    - luuti

    VastaaPoista
  31. Niin, ei ehdi suihkuun mut blogi kyllä päivittyy tiuhaan..se on se paljon mainostettu tärkeysjärjestys elämässä ;)

    VastaaPoista
  32. Musta päivitystahti on selvästi hidastunut (valitettavasti & ymmärrettävästi :) ja kirjoittajahan on "nörtti" joten niin se vain menee... ja olihan suihkuteksti selvästi kirjoitettu jälkikäteen ;)
    Ehkä olis parempi laittaa blogiin jonkinlainen "varoitustarra" :)

    VastaaPoista
  33. Anonyymille: Mä usein surffaan netissä samalla kun imetän. Ja meillä ainakin täysimetetty on rinnalla aika usein ja välillä pitkäänkin. Ei siin samalla oikein kauheen monimutkaisia toimintoja voi suorittaa, eikä me nyt ihan taukoamatta jakseta vauvan kanssa tuijotella toisiamme rakastuneesti silmiinkään :P

    T: Sandra

    VastaaPoista
  34. Olet tuttu muutamalta keskustelupalstalta ja sitä kautta aikanaan eksyin blogiasi lukemaan. Luen blogiasi siksi, että kirjotat hyvin ja olet mielenkiintoinen persoona. Työ- ja taidejuttusi kiinnostavat, mutta yhtä lailla luen mielelläni elämäänne mullistaneesta pienestä kääröstä. Tsemppiä siis kaiken uuden opetteluun ja tutkimusmatkalle äitiyden saloihin! Kirjoititpa mistä hyvänsä, aion lukea jatkossakin :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  35. Pienen tytön äitinä, graafikkona ja askartelijana mua kiinnostaa sun jutut ihan laidasta laitaan.

    En muista mitä kautta tänne alkujaan eksyin, mutta tykästyin heti sun kirjoitustyyliin. Osaat niin elävästi ja kauniisti pukea ajatuksesi sanoiksi :)

    VastaaPoista
  36. Jep, mullakin yks kaveri joka tokaskun kuuli, että olin raskaana, että no sä et sit pääse vähään aikaan ryyppäämään. No, enköhän sen ajan jo ole elänyt kun rupesin lapsen hankintaa miehen kanssa puhumaan...
    Kaikki ei ymmärrä, että aika lapsen kanssa kotona voi olla kivaa. Baarissa notkuminen tai shoppailu on toisarvoista :)

    Ja minä luen mielelläni vaikka vaan vauvajuttuja, lähellä sydäntä se on täälläkin.

    VastaaPoista
  37. Minusta on aivan ihanaa lukea vauva-juttujasi, vaikka alunperin eksyin tänne ihailemaan töitäsi. Osaat kirjoittaa pienestä rakkaastasi niin kauniisti, että itseänikin itkettää.

    VastaaPoista
  38. Eksyin joskus blogiisi, en muista enää edes minkä vuoksi ja ihastuin kirjoitustyyliisi. Kirjoitat hauskasti ja kuvaavasti, kauniistikin!
    Itse olen graduvaiheen opiskelija:)

    VastaaPoista
  39. Hei,

    Olen ollut satunnaisvierailija blogissasi jo pitkään, mutta vakituisesti aloin seurailla raskausuutisten jälkeen. Meitä yhdistävät ennen kaikkea vauvajutut, odotin esikoistani osittain kanssasi samaan aikaan.

    Poikani on nyt 5kk ja luen jokaisen tekstisi tunteella: hymyillen, liikuttuen, nauraen tai nyökytellen. Niin samanlaisia tunteita olemme käyneet läpi. Tuo "Odotahan vaan kun" -teksi olisi voinut olla minun kynästäni.

    Kun itse tulin raskaaksi ensimmäisenä ystäväpiirissäni, läheinen ystäväni totesi, että rakkaiden ihmisten välillä ei koskaan saa ajatella ettei toista kiinnosta. Omat, tärkeät asiat täytyy jakaa, vaikka ne poikkeaisivatkin kuulijan sydämellä olevista ajatuksista tai niistä tunteista, joita ennen kävi läpi. Yritänkin jakaa omasta (vauvantäyteisestä) elämästäni ystävien kanssa mahdollisimman paljon, jotta uudet asiat ennemminkin yhdistäisivät kuin erottaisivat. Ja tietenkin kuuntelen -edelleen!

    Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  40. Hei
    Löysin blogisi ja töitäsi da:ssa joskus ajat sitten vissiin schattenin foorumin kautta, ja olen siitä asti — milloin säännöllisemmin, kun olin tarpeeksi tylsässä työssä lähes päivittäin, milloin harvemmin — seuraillut kirjoituksiasi. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun kommentoin tänne jotakin ...
    Varsin hienon 'elämäntyön' olet näillä postauksilla tehnyt, onnittelut, ja on ollut mukavaa seurata vaiheitasi.

    Jatka toki samaan malliin, kuten tähänkin saakka, kirjoittaen juuri siitä päivästä jota olet elämässä ...

    P

    VastaaPoista
  41. Olette jaksaneet ihanan paljon ja pitkästi vastata. Mahtavaa lukea näitä ja mukava kuulla, että näin monia kiinnostaa. On myös todella mielenkiintoista nähdä miten eri kautta tänne on oikein eksytty.

    Suihkua ja blogin päivittymistä päivitelleelle anonyymille rauhoittelevaksi tiedoksi, että sinne suihkuun en ehtinyt yhtenä päivänä, blogia taas on varsin näppärä päivittää Ellin melkein jokapäiväisten yli neljän tunnin päiväunien aikana. Ihan tärkeysjärjestystä kaatamatta.

    Noin muutenkin meillä kyllä keskitytään niin Elliin kuin perheen yhteiseen aikaankin ihan todella paneutuen ja huolella vaikka blogia kirjoitankin. Ymmärrän toki tuon tirkistelyfiiliksen mutta toisaalta, täällähän ei näy mistä kaikesta jätän kirjoittamatta. ;)

    VastaaPoista
  42. Netistä jonkin verran tuttu nimi, sitä kautta lueskeltu blogejakin.

    Luen blogia hieman ristiriitaisin tuntein. Usein pidän kirjoitustyylistä, mutta välillä luen mitä ilmeisimmin blogia pienoisena sosiaalipornoilijana ja voidakseni ärsyyntyä ;) Kuulostaa kieroutuneelta, totta. Avain tähän lienee yhden kommentoijan lauseessa: "Henkilökohtaisuuden toinen puoli on se, että välillä teksti saattaa vaikuttaa tarkoitushakuisen dramaattiselta"

    Todennäköisesti muiden lukiessa joitakin kohtia kyynel silmäkulmassa minä varmaankin tuhahtelen juuri niille kohdille yltiörealistisesti, että just. Olen joskus miettinyt sitä, että minkä verran juttuja on väritetty ja kirjoitettu fiktiota hipoen. Vai onko se suurentelevaisuuden tunne vain minun omassa päässäni? Ehkä.

    Itse lapsiasiaan: olen samaa mieltä siitä, että saa puhua siitä, mitä on kielen päällä. Mutta mielestäni isommassa porukassa on tärkeätä se, ettei muodosteta mammaliittoutumaa ja siten blokata paria hassua lapsetonta hiljaisiksi. Se on ihan yhtä tylyä kuin puhua mistä tahansa aiheesta, johon kaikki eivät voi sanoa yhtään mitään. Paitsi että aihe voi olla siinä mielessä vielä vaarallisempi, että se voi olla huomattavasti arempi aihe kuin jokin muu.

    VastaaPoista
  43. Ai kauhee, en edes muista milloin aloin lukemaan tätä blogia, ikuisuudelta tuntuu. Eniten olen tykännyt töidesi seuraamisesta, itsekin kun olen luovalla alalla, mutta seuraan edelleen mielenkiinnolla mitä elämääsi kuuluu. Odotusajastasi kerroit kovin kauniisti, onkohan mulla vähän vauvakuume..
    Kirjoita mistä kirjoitat, minä palaan ja tulen lukemaan.
    Kiitos ihanasta blogista <3

    VastaaPoista
  44. Hipsu on päätynyt tänne jo pitkä aika sitten ihastelemaan kaikkea mitä teet ja kaikkea mistä kirjoitat. Tulee lukemaan heti tuoreimmat kuulumiset kun huomaa bloginsa sivussa päivityksen täällä.
    Hipsu itse on kolmekymppinen, kolmen pienen lapsen äippä (7v ja 2x 3v). Iloinen siitä, että saa elää mukana teidän pikkuvauva-aikaa ja iloinen siitä, että on saanut elää mukana työaikaa. Itse tekee himpan samantyyppisiä töitä harrastuksenaan ja opiskelee Visuaalisesti vaativan alaa liipaten.
    On onnellinen jokaisesta palasesta jonka saa lukea täältä. Seuraa jatkossakin, on kiinnostunut tästä tyylistä ja otteesta, hyvästä mausta jolla Visuaalisesti vaativa blogia yllä pitää :).
    Kiitos!♥

    ps. Olen sitä mieltä, että tottakai saa ja pitääkin pystyä puhumaan ystävien kanssa juuri siitä mitä milloinkin elämässään kokee. Silloin kun on vauvan tai pienen lapsen kanssa kotona ei oikeasti ole muuta elämää kuin lapsukainen ja koti. Ne kakkavaipat ja se pyykkääminen. Vaikka siinä on melko vähän, silti siinä on tuoreelle äidille todella paljon. Kun aika kuluu asiat taas laajenevat.

    VastaaPoista
  45. en muista miksi ja milloin päädyin tänne mutta rakastuin heti!

    ne postaukset jotka ei miellytä hyppään rankasti yli. täähän on sun elämästä kertova, miksi mulla olisi oikeus käskeä kertomaan jostain muusta? olen vilpittömän onnellinen Ellistä vaikka en omaa lasta yhtään haaveile, enkä ymmärrä taittotyöstäkään mitään mutta silti vaan luen innokkaasti :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!