20101015

voittajaolo

Eilen oli aamulla Ellin ensimmäinen neuvola. Iltayöstä sain tietää yhtäkkiä, ettei P pääsekään mukaan. Tarkoitus oli mennä autolla koko konkkaronkka mutta yhtäkkiä minun pitikin selvitä ihan yksin.

Kuulostaa pieneltä mutta en ollut vielä koskaan mennyt Ellin kanssa mihinkään kahden. Tai käyttänyt meidän vaunujamme kertaakaan. Bussilla niiden kanssa matkustamisesta nyt puhumattakaan. Ja mikä parasta. Meillä oli samaan syssyyn aamulla vielä vesikatkokin kotona.

Vihdoin työnsin vaunuja vesisateessa pysäkille. Elli nukkui kuin tukki, ei herännyt edes haalarin laittamiseen. Pääsimme neuvolaan ja takaisin. Voittajaolostani hullantuneena poikkesimme vielä ruokakauppaankin.

Sitä jännittää niin ihmeellisiä asioita. Miettii, että mitä jos se herää kesken matkan. Tai mitä jos pitää syöttää jossain muualla kuin kotona. Selviääkö vaipanvaihdosta vieraassa vessassa. Onko mukana kaikki tarvittava. Vaunuissa on miljoona osaa joita en osaa käyttää. Sadesuojankin asettaminen tuntui ihan astrofysiikalta kolmen tunnin yöunien jäljiltä.

Ja kummasti sitä vaan osaa. Pystyy ja onnistuu. Ja mikä hassuinta. Kukaan muu siellä bussissa ei tule edes ajatelleeksi, että me olemme ensimmäistä kertaa liikenteessä. Suurin osa ei edes huomaa meitä. Vähän ehkä pohtivat, että perhanan vaunuäidit, aina tiellä ja hidasteena. Ja meille se oli suurin juttu ikinä. Siis ylipäätään olla siellä bussissa.

8 kommenttia:

  1. Ihanasti avasit arkea pienen vauvan kanssa. Itselle nuo asiat tuntuu 2v ja 4v kanssa jo niin arkipäiväisiltä, mutta hyvin eläydyin niihin alkuaikojen tunteisiin esikoisen kanssa. Vähän niin kuin sairaalasta lähtiessä: "nytkö me vaan viedään tää vauva kotiin?!"

    Mukavaa syksyn jatkoa :)

    VastaaPoista
  2. On se vaan niin pieni, ja niin ihanan suloisen näköinen!

    Miten kissat on teillä Elliin suhtautuneet?

    VastaaPoista
  3. LauraK, yritän kirjoittaa muistiin mahdollisimman paljon. Nyt jo tuntuu, että ne ihan alun muistot, pelot ja ajatukset ovat unohtumassa osittain. Uusien muistojen tieltä. Mukava kuulla, että tekstit koskettavat ja tuovat jollekin muullekin muistoja mieleen. :)

    Verskinen, kyllä se tuntuu pieneltä vaikka painoa on yli neljä kiloa jo. :D

    Kissat ovat ottaneet uuden nyytin vastaan yllättävän hyvin. Vähän on käyty nuuskimassa ja lämmin sänky tyhjänä olisi kovin haluttu nukkumapaikka. Rukkanen jopa vahtii nukkuvaa Elliä huolestunut ilme naamallaan. :D

    VastaaPoista
  4. Ihanasti kuvaat pelkoja ja selviytymistä! Meillä vauva on vielä haavetasolla, vielä ei ole tärpännyt, mutta nyt jo mielessä on noita kuvailemiasi epävarmuuden tunteita. Ihana kuulla, että niistä selviytyy.

    Kaunis vauva, hyvin paljon äitinsä näköinen!

    VastaaPoista
  5. Minustakin on ihanaa lukea sun kirjoituksia, kun nämä ajatukset tuntuvat niin tutuilta. Ihan samanlaisia asioita olen itsekin jännittänyt, ja kaikenlaista jännitän edelleenkin näin puolen vuoden äitikokemuksella :) Tavallisista arkisista asioista tulee vauvan kanssa niin erilaisia, isoja juttuja. Ja voi sitä mahtavaa voittajafiilistä, kun onnistuu uusissa kokemuksissa!

    VastaaPoista
  6. Osittain, jollain tasolla haikeana ja ehkä jopa kateellisena lukee näitä juttuja - sitä kun niin kovasti toivoisi että itse olisi siinä samassa tilanteessa. Ihana kuitenkin lukea miten hienosti kaikki on lutviutunut ja sujuu, vaikka silloin aluksi kirjoittelit miten vähän pelottaakin, että osaako sitä, pystyykö sitä.
    Ja vauva - hänhän on aivan valloittavan ihana.
    Kaikkea hyvää hänelle, äidille ja isälle. Taustalla tsempataan :)

    VastaaPoista
  7. Ihana suloinen pieni. Mä muistan kans kuin eilisen tuon hetken, yksin vauvan kans. Yksin vauvan ja kolmen muun lapsen kans bussiin. entä jos se huutaa koko bussimatkan, jne. Tuttuja ajatuksia :)

    VastaaPoista
  8. Kovin äkkiä kaikkeen toimintaa tulee sitä rutiinia ja uskaltaa sit lähteä ja mennä!
    Mulla oli aluksi kans olo et nyt noi kaikki kattoo et ei se osaa ees lohduttaa itkevää vauvaansa vaik eihän ne sitä oikeesti kato juuri niinku sanoitkin!
    Mein bussikuski muuten lähti kerran jo ajamaan ku vaunut oli vast puoliks ulkona, et kannattaa olla tarkkana et kuski näkee vaunut kans. Hiukkasen säikähtäneenä jouduin sit soittamaan kiukkuisen palautepuhelun sillon, prkl.

    T: Sandra

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!