20101015

ootahan vaan kun

Meillä nukutaan ja syödään todella hyvin. Ei ole ongelmia imetyksessä eikä tuota vaikeuksia nukahtaa milloin minnekin. Herääminen on hidasta ja venyttelevää. Elli ei pomppaa huutamaan suoraa huutoa jolloin ruokaa on tarjoiltava sekunnin sadasosassa vaan miettii ja tuumailee että josko tässä kohtapuoliin heräilisi. Ehkä. Useimmiten nukutaan vielä hetki. Tai ainakin haukotellaan moneen kertaan makeasti.

Mutta sanopa tämä jollekulle. "Ootahan vaan kun se alkaa heräillä keskellä yötä monta kertaa." "Ootahan vaan niin toi muuttuu toi tilanne kyllä vielä." "Ootahan vaan niin kohta se vaatii että vihellät Porilaisten marssia päällä seisten samalla kun imetät oikeaoppisesti."


"Ootahan vaan kun se tulee siihen ja siihen ikään."


Kyllä, tilanne tulee varmasti muuttumaan vielä moneen kertaan. Ja kyllä, minä olen ihan tietoinen siitä, että edessä on myös hankalia öitä, valvottuja tunteja, itkua ja hampaiden kiristelyä. Tai tuloa. Ja että on erilaisia ikäkausia, univaiheita, flunssia ja korvatulehduksia.

Mutta miksi ihmeessä en nauttisi nyt? Miksi en olisi onnellinen juuri tästä hetkestä, hymyilisi aamulla venyttelevälle vauvalle jolta puuttuu toinen sukka? Miksi pitäisi pelätä kaikkea etukäteen, muistuttaa oikein itseään, että ei se kuitenkaan kauaa kestä.

Kun ei se kestä. Sehän siinä on. Samat ihmiset hokevat seuraavaan hengenvetoon, että nauti nyt. Nauti siitä vauva-ajasta kun se menee niin nopeasti. Tuntuu nyt jo hupenevan käsistä. Vaikka sitä on takana vasta viikkoja jos sitäkään. Miksi maalaisin piruja seinille kun voin mieluummin ripustaa niille kauniita kuvia ja olla onnellinen siitä, että jotkin asiat sujuvat. Kulkaa minua pelottaa ihan tarpeeksi muutenkin. Ilman että mietin etukäteen kaikkia mahdollisesti joskus tulevia ongelmia.

Tämä ootahan vaan -elämä taitaa olla jokin sitku-elämän jatko-osa. Tiedäthän sen sitten kun on rahaa-auto-isompiasunto-parempitilanne-enemmänberliininmunkkeja -elämä. Se sitku minkä takia on niin kamalan vaikea muistaa elää nytku.

Minä ainakin kovasti yritän elää juuri nytku. Nytku Elli nukkuu, nytku Elli syö, hymyilee, seurustelee iloisesti, sulattaa sydämen. Ja toki myös silloin kun itkettää, väsyttää, kiukuttaa. Mutta silloinkin siinä hetkessä. Ei jossain hamassa tulevassa joka on joskus. En halua, että elämäni on sitä mikä menee ohi silloin kun sitä on suunnittelemassa.

Oottakaahan vaan.

10 kommenttia:

  1. Minulla esikoisen kanssa eläminen on ollut yhtä nauttimista; vauvana poika söi hyvin, nukkui hyvin ja oli kaikinpuolin tyytyväinen muksu. Yhtään korvatulehdusta ei ole ensimmäiseen neljään vuoteen tullut.
    Että voihan ne "odotahan vaan"-vaiheet todellakin mennä kokonaan ohikin, pelottelijoiden harmiksi ;)

    VastaaPoista
  2. Se voi oikeasti myös kestää! Meillä kaksosista toinen veti heti kotiutuessaan 8 tunnin unia heräilemättä ja toinen söi nukuttuaan 5 tuntia, mutta jatkoi uniaan vielä 3 tuntia, jolloin olivat samassa rytmissä kuitenkin koko ajan :).
    Koitin elää hetkessä kiinni, vaikka mielessä oli koko ajan se ohikiitävä aika, aika josta on pian 4 vuotta, mutta olen onnellinen nykyisin siitä, että emme elä enää sitä vauva-aikaa, vaan meillä on kivat pienet lapset :). En minä sitä kaipaa, enkä haikaile sen perään, elin sen nauttien silloin ♥♥ ja elän nauttien nykyisin isompien kanssani keskustelevien lasten kanssa ♥♥.
    Ihana omanlainen aikansa kutakin ♥.
    Ei välttämättä tule ainoan ainoaa korvatulehdusta, eikä hampaiden tuloa välttämättä huomaakaan. Meillä kumpikin on sairastanut yhden korvatulehduksen pian neljän vuoden ikään mennessä ja hampaiden tuloista emme tienneet mitään, valkoiset helmet vain huomasimme ilmestyneen suuhun :).
    Ihania hetkiä on ihan koko ajan, niin pienten vauvojen, kuin isompienkin lasten kanssa ♥. Ja sitten kun vauva-aika on ohi, on kuitenkin kultaiset muistot siitä ajasta, joten se aika on olemassa koko ajan :).

    VastaaPoista
  3. Ihan päteviä ohjeita noin elämään ylipäätään. Pitäis aina muistaa elää nyt ja toteuttaa niitä haaveita, ei vain odotella ja haaveilla.

    Onneksi sulla on jalat maassa ja pääkin pysyy kylmänä, voit viitata kintaalla kaikelle mille haluat ja keskittyä olennaiseen.

    VastaaPoista
  4. Ihan oikea asenne tuo nytku! Ja tosiaan se voi kestääkin. Olet todellakin jalat maassa oleva, joten turha sinua on muistutella siitä, että tilanne ei välttämättä ole jatkuva. Pitäisi vaan olla onnellinen siitä, että kaikki sujuu, äitikin saa levättyä ja että on hyvä olla.

    Tutuista vauvoista yksi on nukkunut laitokselta saakka hyvin, ei milloinkaan mitään ihmeempää. Toista taas häiriköi nälkä/kasvu jne. silloin tällöin ja sitten on meidän tytteli, joka nukkui risoja öitä hyvin pitkään ja välillä edelleen. Eli yksilöitä ovat siinäkin suhteessa, kuten kaikessa.

    Mutta siis todella ihana kuulla, että yöt ja imetys sujuvat teillä!

    VastaaPoista
  5. Hei. Minulla ei ole ei niin sitten mitään henkilökohtaista kosketusta vauvoihin tällä hetkellä, ei ole ollut, eikä tod.näk. hyvään hetkeen tule olemaankaan.

    Mutta halusin vaan sanoa, että osaat kuvata hetkiä todella hienosti (olen lukenut blogiasi reilun puoli vuotta, ja tämä kommentti pätee myös aikaisempiin, ennen Ellin syntymää kirjoitettuihin teksteihin, olipa aihepiiri mikä tahansa). Mutta erityisesti näiden viime päivien teksteistä on herkistynyt tälläinenkin, jolla ei ole mitään omakohtaista vertailupintaa.

    Sana on sinulla hallussa, kiitos teksteistä ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  6. Juuri noin. Sitkuttelua ja mutkuttelua maailmassa riittää. Ja kun oikeasti meillä on vain Nyt.
    Nautinnollista äitiyttä, vauva-aikaa nyt ensin ja sitten sitä kaikkea muuta. Ajallansa.

    VastaaPoista
  7. Olet niin oikeassa tosta nytku elämisestä! Vaikka itsellekin tuli ekan kappaleen jälkeen mieleen "ootahan vaan" :D Vaikka todella toivon että kaikki jatkuisi hyvin :) Helposti sitä pelottelee varsinkin itseään, jotta yllättyy sitten positiivisesti jos kaikki meneekin hyvin. Kaikkea hyvää teille! Ihana vaavi :)

    VastaaPoista
  8. Asiaa! Näinhän se on. Pitää nauttia tästä hetkestä. Nytku. :)

    VastaaPoista
  9. Itse kolmen lapsen äitinä ainakin varmasti päästän suustani tuon "nauti vauva-ajasta, se on niin lyhyt" -lausahduksen koska se vaan on niin totta. Menee vain sekunnin murto-osa kun huomaat tappelevasi teinisi kanssa tukkalakan käytöstä ja tupakanpoltosta. Vaikka vauva-ajan lyhyyden tiesi itsekin viimeistään kolmannen kohdalla, ei siitä välttämättä siltikään osannut ottaa kaikkea irti.

    VastaaPoista
  10. Hei, tulin vastavierailulle! Erittäin oivaltavaa tekstiä ja niin totta. Itse lapsettomana kuulen lähinnä (myös kavereilta) sitä perinteistä "Odotahan vaan kun sullakin on lapsia, sitten ymmärrät" - mantraa :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!