20101027

kultakalapäivä

Eräällä keskustelupalstalla vauvaketjussa kerran päiviteltiin huonona aamuna, että hitto vieköön miksen ottanut mieluummin vaikka kultakalaa. Lausahdus jäi elämään.

Meillä heräsi tänään väärällä jalalla niin äiti kuin tytärkin. Kuudelta pompattiin ylös karjuen ja minä tietenkin unenpöpperössä perässä. Vaihdettiin vaippaa moneen kertaan ja syötiin veuhtoen ja viuhtoen. Juuri kun sain Ellin uneen ja yritin hakea mouruvaan mahaani täytettä, herättiin uudestaan ja vaadittiin mitä lienee tällä kertaa. Melkein kahden tunnin syöttövaippasilitysröyhtäytys-rumban jälkeen pääsin vihdoin jatkamaan itsekin uniani. Sen verran lyhyeksi ne aiemmalla kerralla jäivät että simahdin samantien.

Alle kahden tunnin päästä herättiin uudestaan huutaen kuin syötävä. Meillä heräillään normaalisti venytellen nautinnollisesti ja maiskutellen hienovaraisena vihjeenä mahdollisesta pian seuraavasta ruokatarjoilusta. Nyt ei ollut hienovaraisuudesta tietoakaan. Hikisenä ja sekaisin lyhyestä unipätkästä koppasin neidin hoitopöydälle ja riisuin pikaista lavuaaripissatusta varten. Tämä kun on meillä ollut tapana tässä jo jonkun aikaa. Silmät ristissä kannattelin pikkuruista rähmäsilmäistä palleroa kylpyhuoneessa ja kirosin koko maailman jonnekin synkkään paikkaan. Kirkkaan kattovalon häikäistessä molempia.

Ei tullut pissaa ei. Niinpä takaisin asemiin ja hoitopöydän harsoillehan se sitten lorahti. Sitten olikin taas kirjaimellisesti kiljuva nälkä. Molemmilla tässä vaiheessa. Vaatteiden pukeminen satoine neppareineen tuntui aivan ylivoimaiselta ja se syöminenkin oli yhtä viuhtomista ja potkua. Silmien putsaamisesta puhumattakaan. Äidinkin olisi pitänyt päästä pissalle. Vihdoin Elli nukahti. Kipitin äkkiä vessan kautta kurvaten hakemaan eilistä suklaapussia ja paluumatkalla kuului taas huutoa. Ei ollut nälkä lähtenyt vielä. Tässä välissä ehdin kirota omilta aamuisilta jäljiltäni lopussa olleen vessapaperin ja hermostuneena laskeneen koordinaatiokyvyn aiheuttaman käsisuihkukatastrofin. Onneksi ei ollut kovin paljon päällä kasteltavaa. Puuroiset aivoni rekisteröivät myös kissojen kaataman pyykkitelineen. Siellä olivat mytyssä kaikki lattialla.

Pääsin makuuhuoneeseen ja sain neidin syöttöasentoon sängylle imetystyynyineen kaikkineen kunnes tajusin, että suklaat jäivät eteiseen ja ohivuotoja estämässä oleva harsokin on jo ties missä. Nukkumisen aikana oli tarkoitus leikata myös pienen pienet neulanterävät kynnet jotta niillä ei raavittaisi ruokinta-automaattia mutta olin aamulla niin väsynyt etten muistanut koko asiaa. Äkkiähän se palautui mieleen takiaisen tarrautuessa tissiin kaksin käsin ja tumputkin olivat kadonneet jonnekin imettävän äidin ulottumattomiin.

Vielä yhden kakkavaipan vaihdon jälkeen sai Elli unenpäästä kiinni ja äiti hetken hengähdystauon. Ja voi helvetti kello vasta puolenpäivän tienoilla.

Kyllä, meillä on tänään kultakalapäivä.

6 kommenttia:

  1. Voimia kultakalapäivään! ♥ Toivotaan että huominen on paaaaljon parempi ♥

    VastaaPoista
  2. Meillä on sitten kolmas kultakalapäivä menossa, ei paljon hymyilytä. Tästä on pakko mainita omassakin blogissa :)

    VastaaPoista
  3. Näitä päiviäköhän ne toiset ilkeet äidit tarkoitti niillä nauti nyt- kommenteilla. Ekat rankat hetket käsillä ja niin löytyy se valittaja sinustakin. Nautis nyt, vai mites se meni..;)

    VastaaPoista
  4. vähän myös hymyilyttää... tätä tää on. arki vauvan kanssa!

    VastaaPoista
  5. Vai että valittaja oikein löytyi minustakin. Taitaa vähän olla, että kirjoitti sitä mistä hyvänsä, se on jonkun mielestä vähän väärinpäin.

    Jos menee hyvin niin aivan varmasti värittää tekstejä tai on muuten vaan pelkkää kulissielämää elävä kakkiainen joka ei vaan halua myöntää, että kaikki ei mene aina hyvin. Jos kirjoittaa päivistä jolloin kaikki ei mene hyvin, on valittaja ja kitisee turhasta. Mistä tässä nyt sitten pitäisi kirjoittaa?

    En minä ole mistään ilkeistä äideistä puhunut missään vaiheessa vaan ihan muiden ihmisten kommenteista sen enempää heitä haukkumatta miksikään ja ihan lämpimällä huumorilla on tämä kultakalatekstikin kirjoitettu vaikka totta onkin ja keskellä tuota ei naurattanutkaan. Jälkeenpäin kyllä.

    Ja älä huoli, minä nautin täysin rinnoin, myös tästä kultakalapäivistä ja kaikista niissä edessä olevista.

    VastaaPoista
  6. Toisilla taitaa olla todella vaikeaa. Elä välitä. Ne taitaa lukea sun blogia ja oikein kihistä raivosta kun toisella on sana ja meininki muutenkin hallussa. Siitä ajatuksesta voi nauttia :).

    -Minkki

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!