20100924

muistoja matkan varrelta loppuhuipennusta odotellessa

Kuinka pitkän matkan me olemmekaan kulkeneet. Kuinka paljon nähneet matkan varrella. Minä muistan vieläkin sen päivän kun "Elli" ilmoitti tulostaan. Ne punaiset viivat testitikussa. Kuinka ne ilmestyivät samantien, ilman mitään odottelua. Siinä istuessa, sitä mukaa kun tikku kastui. Se tuntuu olevan niin kaukana. Se hetki. Kuin siitä olisi vuosia ja taas vuosia.

Mutta minä muistan ja minä haluan muistaa vastakin. Minä muistan paljon muutakin.

Kuinka me istuimme hermostuneina Kätilöopiston odotustilassa odottelemassa ensimmäistä ultraa ja kaikki tuntui ihan oudolta. Kun siellä oli niitä odottavia äitejä ja kaikkea. Ja kuinka toiseen ultraan tullessa me olimme jo vanhoja tekijöitä.

Kuinka paljon uusia asioita olenkaan oppinut, rintapumpuista, raskausviikoista, kestovaipoista. Kivunlievitysmenetelmistä, raskaushepatoosista, vuodoista, sf-mitoista, kohdunkauloista. Kaikista niistä asioista jotka ovat ihan hepreaa ennenkuin sinut pudotetaan niiden keskelle ja siellä on vain pakko luovia eteenpäin. Kerätä murusia sieltä täältä ja opetella ymmärtämään. Ja äkkiä sitä huomaa, että puhuu ihan sujuvasti äitiä.

Kuinka hienolta kuulostavat napakat sydänäänet pienestä kaiuttimesta.

Kuinka omituiselta minusta alkuraskauden aikana tuntui kun ystäväni kuvaili kuinka hän pystyi tunnustelemaan vatsan päältä missä on pää ja missä peppu. Nyt minäkin pystyn ja se on aivan suurenmoista.

Kuinka orvoksi tunsin itseni ensimmäistä kertaa lastenvaateosastolla kaupassa ja kuinka pieneltä kaikki näytti.

Kuinka ronskisti vauvaa voi kokenut lääkäri ja neuvolantäti kieputella ja tunnustella mahan päältä. Itse kun varoo niin kamalasti.

Kuinka tyynesti P osallistui imetystä koskevaan perhevalmennukseen, yksityiskohtaisista tissijutuista lainkaan hämääntymättä.

Kuinka kannustavia kaikki ympärillä ovat olleet. Niin virtuaalisesti kuin livenäkin. Ilman teitä me emme olisi tässä.

Kuinka paljon raskauteen liittyy kaikkea fyysistä. Kolotuksia, kramppeja, kipuja. Vuotoja, eritteitä, oloja, elimiä. Tutkimuksia, neuloja, litkuja, tunnustelua, kokeilua, kosketuksia. Liikkeitä, laastareita, lievää kuvotusta. Pistelyä, potkuja, puutumista, pullotusta, pakotusta, painelua, pidättelyä.

Kuinka hassulta tuntui mennä ensimmäistä kertaa neuvolaan. Kaikkien niiden äitiysjooga-, imetystuki- ja vauvauinti-ilmoitusten ja lelujen sekaan siihen aulaan. 

Kuinka tärkeä ja suuri tuki P on ollut koko ajan. Kuinka hän on osannut olla läsnä kokonaan. Koko ajan.

Kuinka suuria myllerryksiä voikaan mielessä olla hormonien ja kaiken keskellä. Kuinka mieli taipuu luonnostaan oikeaan suuntaan. Kuinka paljon voikaan odottaa ja rakastaa. Pientä harmaata möykkyä ultrakuvassa. Kuinka paljon voi olla huolissaan. Kuinka paljon voi tuntea.

Kuinka P sanoi minulle yhtäkkiä keskellä yötä, että häntä ei ole kaduttanut sekuntiakaan koko aikana.

9 kommenttia:

  1. Kaunista luettavaa. Onnea tulevaan koitokseen! <3

    VastaaPoista
  2. Ihan liikutuin tätä lukiessa. Ihana teksti.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti! Tuntemukset ovat osittain samoja, joita koin esikoista odottaessa - ainakin se ultrajännitys ja konkarina olo oli ihan samantapainen. :)

    VastaaPoista
  4. Ihan itkettamaan alkoi tama teksti. Ihanasti kirjoitat. :)

    VastaaPoista
  5. Voi ihanuutta miten osaat kirjoittaa tästä ajasta niin totuudenmukaisesti, mutta silti kovin kauniisti ♥
    Juuri sitä se kaikki on ♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Kiitos tosta tekstistä! Mä olen miettinyt, että miten mä itse joskus aikanani selviän siitä, miten mä VOIN selvitä siitä. Kiitos, paljon, nyt uskon, että minäkin voin siitä hurjan hienosta jutusta selvitä.

    VastaaPoista
  7. Miten mahtava teksi!

    Tsemppiä valtavasti!!!

    VastaaPoista
  8. Mie aloin nyyhkimään ihan täysin huomaamattani, kun luin tämän. Tuli tosi lämmin olo, toivottavasti saatte terveen pienokaisen pian luoksenne.

    VastaaPoista
  9. Huomasin myös kirvelyä silmänkulmassa, kun pääsin tekstisi loppuun.

    Suuresti onnea teille, kauniille pienelle perheelle. Onnellisuutenne välittyy tänne asti ja siitä nauttien olen seurannut vatsan kasvua tiiviisti.

    Ellillä on sellaiset vanhemmat, mitä kaikille lapsille toivoisi.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!