20100821

ihan vähän vielä

Olo alkaa muistuttaa äärimmilleen venytettyä kuminauhaa. Vielä vähän, vielä vähän. Vielä muutama pikkuruinen juttu joihin menee loppuviikonloppu ja alkuviikko ja sitten ne olisi tehty.

Jotkut projektit ovat jouhevampia kuin toiset. Joillekin riittää selkeä perustelu, sitten tehdään sopiva kompromissi ja edetään hyvässä yhteisymmärryksessä melkein aikataulussa.

Toisille pitää olla miljoona versiota, miljoona pientä muutosta. Juuri kun olet tehnyt jotain, pitääkin ihan vähän muuttaa tätä ja tuota eli teet sen saman työn uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja sitten pitääkin saada jotain sellaista jonka saamiseksi koko se alkuperäinen asia olisi kannattanut tehdä ihan toisella tavalla alunperin. Ihan ensin sovituista tarvittavista jutuista on levitty kuin pullataikina. On haluttu ties mitä esittelydiaa ja kirjepaperia, kylttiä ja monistetta. Aikaa on mennyt moninkertaisesti suunniteltuun nähden.

Muutkin tekevät niska limassa töitä, tulevat kuulemma täksi sunnuntaiksikin töihin. Symppasin kyllä kovasti mutta vähän teki mieli sanoa, että welcome to my world. Että sunnuntaitöitä tässä on tehty jo monta kuukautta. Niinkuin on arki- ja lauantaitöitäkin.

Tällaisessa työsumassa on pidettävä kiinni pienistä hetkistä. Pienistä hymyistä kun logo näyttää siltä miltä pitää, pienistä sanoista ja kehuista, luotto vahva, pienistä lauseista sähköpostissa, upeaa työtä A. On muistettava tallettaa ne kaikki mieleen sillä niillä jaksaa taas hetken pidempään. Hallituksen kokouksessa kehuttiin. Tottakai on osattava myös käsitellä kritiikkiä, on otettava opikseen, osattava kuunnella. Suodatettava ja siedettävä.

Suurin palkinto on kuitenkin aina se käyttöön tuleva itse materiaali. Toimiva vihkonen, näyttävä juliste. Sitten se alkaa elää omaa elämäänsä, minun tietokoneeni ruudun ulkopuolella. Tutor-logo muotoutuu rintanapeiksi, Opiskelijan opas esitellään isolta screeniltä maanantaina ja moni avaa sen sittemmin omalta näytöltään. Selviytymisoppaita on satoja paino toimittanut laatikoissa, painomusteelta tuoksuen uusien opiskelijoiden luettavaksi ja tutustuttavaksi. Marttaliiton vuosikertomus on pala historiaa. Pieni, mutta pala kuitenkin. Jokainen lähettämäni työ saa merkityksen vasta päätyessään loppukäyttäjälle. Aloittaessaan oikean elämän.

Vielä vähän, vielä vähän. Sitten ne olisi kaikki tehty. Valmiina lähtemään maailmalle.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mahtavalta! Jakselehan sinä siellä vielä ihan vähän ♥, sitten helpottaa!

    VastaaPoista
  2. Loppu herkistytti todella, melkein tuli kyyneleet silmiin.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!