20100825

aamuisin

Aamuisin etenkin. Minä tiedän olevani oikean ihmisen kanssa.

Aamuisin ei ole naamioita, ei kulisseja. Aamuisin väsyttää, palelee ja olo on hassulla tavalla vähän haikea.

Ulkona on jo koleaa, P:n iso huppari lämmin.

Aamuisin on hiljaisempaa, puhummekin hiljaa. Kissat eivät välitä hiljaisuudesta. Niillä on jo vauhti päällä.

Kahvia keittää se joka jaksaa, toinen saa nukkua hetken pidempään.

Aamuisin yhteenkuuluvuden tunne on saumaton.

Me emme ole aamuihmisiä. Me varastamme yhteisiä hetkiä nousemalla vähän aiemmin.

Minua hymyilyttää joka aamu herätä juuri P:n vierestä. Suukottaa juuri P:tä.

P tekee minun aamuistani kauniita. Niistäkin kun nousee enää tahdonvoimalla, palelevana raahautuu jatkamaan töitä työhuoneeseen.

4 kommenttia:

  1. :D kuulostaa ihanalta.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, kun joku osaa (ja uskaltaa) sanoa sen, mitä itse ajattelee! Vaikkakin toistaiseksi omat heräämiset rakkaan vierestä ovat olleet olosuhteiden pakosta jaksottaisia.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!