20100716

tavallinen torstai kanssani

On 15. päivä heinäkuuta. 

6.30 soi kello, nousin tosin vasta seitsemältä. Hiki valui jo noroina mutta ulkona sadepisarat napsahtelivat jo ikkunalautaan. Tein pikameikin, testasin uutta luomiväriä ja suihkuttelin hiuksiin surffimönjää.


















Laukkuun pakkaan kaiken tarvittavan. Aino-jäätelörasiallisen koruja, koruosia, liimaa ja pakkauksia. Lisäksi laukkuun sujahtivat pihdit, reikätyökalu, sakset, mattopuukko, teippiä ja sivuleikkurit. Näiden lisäksi vakiovarusteina kännykkä, avaimet, lompakko, bussikortti. Meikkipussissa raikastava C-vitamiinisuihke johon olen ihan koukuttunut, ripsentaivutin, huulirasva ja korjailuun meikkivoidepurnukka. Kassin pohjalla sekalaisessa järjestyksessä myös nenäliinoja, allergialääkkeitä, astmapiippu, kansiollinen paperia, ylitsepursuava kalenteri, neuvolakortti sekä järjestelmäkamera. Ihan vain varalta myös ulkoinen kovalevy sekä kolikoita. Jostain syystä myös väritöntä kynsilakkaa. Bussimatkaa varten kirja jonka lukemisen aloitin viime yönä koruaskartelun jälkeen.


Pysäkillä puhun äidin kanssa, kerron uusimmat kuulumiset. Sadekuuro on jo loppunut ja luovun aika pian huivista jonka viileämpää toivoen nappasin eteisestä mukaan.

8.08 nousen bussiin ja jatkan puhelua. Matkusteluosat päivästä ovat kaoottisten aikataulujen keskellä niitä hetkiä kun on aikaa jutella. Ja juu, en kailota suureen ääneen kanssamatkustajien riemuksi. Ihan pienellä äänellä, sopivalla volyymilla juttelen.

8.27 kävelen neuvolan ovesta sisään ja rutiinikäynnille. Kaikki on kohdallaan, käyrillä ja kunnossa. Maha potkii pontevasti sekä sydänäänimittalaitetta, että asentoa tunnustelevaa tätiä. Laitan P:lle viestin neuvola-asioista ja toivotan hyvää työpäivää.
















Neuvolan jälkeen nälkäisenä puikahdan pikaisesti Ärrälle ja ostan mukaan matkalle ison kahvin, maitosuklaamuffinin ja juustokinkkukolmioleivän sekä kivennäisvettä. Aamukahvia kun en ehtinyt kotona keittää ollenkaan ja aamiainenkin jäi väliin. Kahvipassia kysellään kassalta, kyllä minulla sellainenkin jossain on, kaikkien muiden korttien ja vastaavien etuseteleiden seassa. Eipä vaan löydy nyt kun olisi tarvinnut.

9.15 saapuu bussi ja vietän matkan hikinoroissa kahvia hörppien. Loppumatkasta löydän aurinkolasitkin laukun pohjalta.
















9.59 astun kasin ratikkaan. Vaihdoin bussista eri pysäkillä kuin yleensä. Alkaa tämä mahan kanniskelu tuntua sen verran repivinä liitoskipuina, että välttelen turhaa kävelyä ympäriinsä. Se kun tuntuu siltä kuin jalkoväliä hakattaisi rautakangella.
















Töissä oli selvitetty monta asiaa, saatu oikeuksia asemille ja perjantaina tulee kuulemma uusi monitoimitulostin. Joku kyseli mailitse ilmoittautumisesta kursseille ja henkilökohtaisessa sähköpostissani odotteli kasa blogikommentteja. Syön Ärrä-aamiaiseni ja saan kuulla, että palkanmaksussa on jokin ongelma. Ei kuulemma näy rahoja vielä tänään palkkapäivästä huolimatta.
















10.46 soi ensimmäisen kerran puhelin.

11.21 pyytelee jälleenmyyjä mailitse lisää koruja. Täytynee tänään siis käydä korutarvikeostoksilla, oli kotivarastosta aika moni juttu loppu eilisen rutistuksen jäljiltä.

Välissä vastailen leppoisasti puhelimeen, selvittelen ja järjestelen erinäisiä liitteitä, siivoilen pöytiä ja tulostan pari opintosuoritusotetta. Kirjoittelen sähköposteja ja neuvon miten ilmoittautumiskaavake täytetään. Toimistossamme on luojan kiitos ilmastointi kunnossa vaikka moni muu asia ei toimikaan. 26,5 näyttää kuitenkin lämpömittari ja vettä kuluu ties kuinka paljon.

13.36 haen alakerran kahviosta kanapaninin, ruokalan kukkakaalikeitto kun ei jotenkin houkutellut vaikka yleensä kukkakaalista reilusti tykkäänkin. Ehkä se on tämä sää kun ei tunnu juuri mikään maistuvan.

14.02 käyn selvittelemässä opintojen siirtoon liittyviä toimenpiteitä ja haen samalla ison nipun ilmoittautumiskuoria saapuneista posteista. Joku on keittänyt myös kahvia joten taiteilen takaisin toimistoon vesipullon, mukin, avainnipun ja kuorikasan kanssa. Sillä seurauksella, että liitoskivut pahenevat ja käveleminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän pahalta.
















14.16 alan näpertää eilen tekemiäni Sano Vaan -koruja kiinni lappuihin jotta ne ovat valmiina vietäväksi jälleenmyyjälle. Välissä palvelen paikan päälle saapunutta asiakasta jonka kanssa juttelin aiemmin puhelimessa. Saamme paperit kuntoon ja toivottelen hyvää loppukesää.

15.20 pakkaan vihdoin tavarani ja suuntaan bussipysäkille.
















Saapuessani seiskaykkösellä rautatientorille, näyttää keskustan lämpömittari 27 astetta. Vaihdan ratikkaan ja suuntaan Annankadulle. Limbo kylpee auringossa ja puhekuplakoruja on kuulemma viime viikolla ostanut sarjakuvatoimittaja. En voi olla hymyilemättä, miten osuva sattuma.

















Limbosta ulos astuessani alkaa sataa. Tiputellen ensin pienen pieniä pisaroita. Kävelen Annankatua Kampin keskuksen Claes Ohlsonille ostamaan erästä pitkään himoitsemaani pientä asiaa. Kun poistun Kampista, sataa jo aivan kaatamalla. Pienten poikien jalkapallopeliä jatketaan Narinkkatorilla sateesta huolimatta.
















Koukkaan Yrjönkadun Sinellin kautta hakemassa korutarvikkeita. Tutut myyjät kyselevät kuulumisia ja saan haluamaani ketjua sekä rannekorulukkoja. Kaupan päälle tulee vielä kiiltokuva-arkki. Vihdoin voin suunnata kotiin. Aseman kello on 17.21 ja sen mittari näyttää 22 astetta. Olo on edelleen tukalan kuuma asteiden laskusta huolimatta. Onneksi bussi tulee melkein samantien.

18.08 bussi kurvaa kaatosateessa kotipysäkille ja minä hyppään pois kantamuksineni.
















Lähikauppa on mainoksensa mukaan onneksi yllättävän lähellä ja käyn pikaisesti täydentämässä jääkaappimme valikoimaa leivällä ja metwurstilla sekä tietenkin vissyllä. Olen litimärkä ja selkää alkaa epämiellyttävästi särkeä kotiin kävellessä.
















18.24 avaan vihdoin kotioven ja raahustan sisään kauppakasseineni. Kissat ovat innoissaan jonkun tullessa kotiin ja maukumisesta ja kiehnäämisestä ei meinaa tulla loppua lainkaan.

Lykkään ruoat jääkaappiin, teen pari voileipää, tarkistan pikaisesti sähköpostit ja luikahdan suihkun kautta suoraan sänkyyn. Ehdin lukea alle sivun ennenkuin uni painaa silmäluomia. Näen outoja unia, raskaana olemisesta, töistä ja P:stä. Keskusteluista ja menneisyyden ihmisistä. Aina välillä herään siihen, että on tolkuttoman kuuma.

22.06 herään yhtäkkiä. P tulee vasta reilusti kymmenen jälkeen. "Onko mun suosikkitytöt hereillä?" kuuluu eteisestä. Riesa ehtii vastata ensin.

Päivän kuulumiset, suihku, iltapalaksi paninia. Olemmepa me nyt synkronissa. Sänkyy kutsuu aika pian molempia, minun päiväunistani huolimatta. Luen loppuun eilen aloittamani kirjan Elämäni tarjottimella ja siirryn toiseen teokseen. P kuorsaa jo. Huomenna saa onneksi nukkua pitkään, pidän nimittäin etäpäivän ja keskityn taittoprojekteihini.

***

Ihana idea vai turhaa jaarittelua tällainen juttuformaatti? Mitä mieltä ovat lukijat?

11 kommenttia:

  1. Tykkään, lisää vain tällaisia! :-)

    VastaaPoista
  2. Heh, järkyttävä määrä tavaraa laukussasi. Jopa minulla tuntuu olevan vähemmän.

    Sama kaatosade suunnilleen samassa paikassa kasteli minutkin eilen. Kävin Sinellissa myös.

    Tuolla Limbossa pitääkin käydä.

    Jep, lisää vaan tällaisia juttuja.

    VastaaPoista
  3. kiva blogi ja kiva idis, lisää näitä! eikä yhtään pahalla vaan hyvällä; syö hyvä nainen enemmän ja terveellistä! vauva tarttee evästä kasvaakseen!

    VastaaPoista
  4. uskomattoman kauniita kuvia, varsinkin ensimmäinen yhdistelmäkuva sinusta :)

    ja kiitos, saat aina rauhoittumaan tekstilläsi. jopa kiireisimmänkin hetken keskellä, vaikka olisi kuinka kamala olo.

    VastaaPoista
  5. Luen blogiasi päivittäin, tykkäsin tästä koko päivän kertomuksesta.

    Kissoille silityksiä :)

    VastaaPoista
  6. Ehdottomasti ihana idea! :)

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus, kiva blogi. Olisit tosi nätti, jos et aina omakuvissasi tekisi tuota duckfacea. ;)

    VastaaPoista
  8. Erilainen (hyvällä tavalla!) postaus päivän kuulumisista kuin vaikka "perinteinen" päiväni kuvina -juttu. Lisää tällaisia ehdottomasti.

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia mukavista kommenteista. Juttutyyppi on melko työläs tehdä mutta avaa mielestäni ihan eri tavalla tällaisen jokapaikanhöylän normaalia päivää. Todella mukava kuulla, että näin moni tykkää. Näitä siis mahdollisesti luvassa jatkossakin. :)

    SusuPetal, satuimmekohan samaan aikaan Sinelliin? Ja Limbossa kannattaa ehdottomasti vierailla, se on ihan täynnä kaikkia ihanuuksia!

    Anonyymille syömisistä, täytyy myöntää, että tämä nimenomainen päivä oli kyllä ala-arvoinen ruokamääränsä puolesta. Normaalisti liukuvine työaikoineni syön aamulla kunnollisen aamiaisen kotona, reippaan lounaan salaatteineen ja leipineen töissä ja sitten illalla jotain sekä välissä esimerkiksi töissä välipalaksi jotain jos oikein hiukoo. Vähän huithaipeli olen kyllä syömisineni mutta ruokamäärä on kyllä mahan kanssa ihan riittävä, herkkumäärä toki samaten. :D

    Kissat kiittävät silityksistä kovaan ääneen kehräten. :)

    VastaaPoista
  10. Lukija rakastaa näitä kertomuksia päivien kulusta, sillä uppoutuu näihin niin, että unohtaa hetkeksi oman päivänsä, joten ihan parhuutta hänelle ♥

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!