20100725

ällistyttävä ekosysteemi

Katselin mahaa tänään peilistä ja muistelin niitä kertoja kun olin katsonut mahaani peilistä ja miettinyt, että miltähän näyttäisin jos olisin raskaana.

Olen jollain tavalla syvästi vaikuttunut siitä miten tehty minun kehoni on tähän nimenomaiseen toimeen. Ja miten tietämätön olen ollut siitä aiemmin. Miten paljon annan periksi, myötäilen, myötäelän ja kasvan mahani kanssa. Kuinka iho joustaa ja mieli alkaa valmistautua äidiksi. Kuinka paljon voi muuttua fyysisesti ja kuinka ne kaikki ominaisuudet olivat jo minussa valmiina. Ihan itsekseen. Ja kuinka ne samat ominaisuudet ovat siellä pienessä uudessa ihmisessä myös. Ihan vain jo valmiina.

Minua jaksaa hämmästyttää joka kerta kun mahassani liikutaan. Joka kerta kun pieni jalkapohja/pää/peppu/olkapää osuu minua vatsan sisäseinämään. Ja minua jaksaa hämmästyttää jokainen niistä lukemattomista asioista jotka tällä välillä ovat pienelle siellä sisällä kehittyneet. Kuvittele nyt, sille kasvoi jossain vaiheessa kulmakarvat!

Ihminen on niin monimutkainen järjestelmä, ällistyttävä ekosysteemi ettei tosikaan. Sitä vain aina välillä katselee suu auki peilistä mahaansa ja miettii, että tämä on vain kertakaikkiaan ihan uskomatonta. Ja muistelee miltä tuntui miettiä, että miltähän se sitten näyttäisi jos olisi raskaana. Sekin on jollain lailla aika uskomatonta.

3 kommenttia:

  1. :) ja odotappa kun se pieni taimi on ulkopuolella nahkaa, siitä se vasta alkaa. Ylämäkineen ja välillä alamäkineenkin, se Äitiys :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!