20100605

työviikon tunnelmia nukutun yön jäljiltä

Viikko on ollut jotenkin katkonainen, täynnä pieniä langanpätkiä jotka luiskahtavat käsistä heti seuraavan lasioven kohdalla juostessa. Puolet päivistä katkaisee kolmen tunnin päivystäminen palvelupisteellä. Muina aikoina olen vastannut puhelimeen, sähköpostiin. Yrittänyt tavoittaa sitä ja tätä henkilöä. Pitäisi olla valintakoetilat tiedossa, haastatteluiden nimilistat. Muut tulostavat hiki päässä pistelistoja, käyvät läpi hakuperusteita.

Hakutoimiston jokainen pöytäpinta-alan milli on päällystetty paperilla. On liitettä, kuoria, kopioita kirjepohjamappiin, listoja, ohjeita. Eilen oli pakko lajitella lattialla. En vain mahtunut enää mihinkään muualle sotkematta jotain aiempaa kasaa. Valintakoeohje on käännetty myös ruotsiksi, karttaa muokattu ja muistettu ainakin melkein kaikkialle vaihtaa Aalto-logo TaiKin logon tilalle.
















Olen kouluttanut valintakoevalvojia, saanut magneettiavaimeen lisäyksiä. Saanut puheluita henkilökohtaiseen kännykkääni kotiin asti. Korjattu kartta sekä valintakoepaikat listattuna on viety joka ainoaan rappukäytävään, hissiaulaan, hissiin ja muuhun tarvittavaan paikkaan yhdeksään kerrokseen. Oli muuten melkoinen iltajumppa näin kuudennella kuulla raskaana tuo. Vähintään kolme paperia jokaiseen kohteeseen  kolmen hissin kompleksin alueella.

Puhelimessa ja palvelupisteellä on puhuttu titteleistä, itketty, kysytty pisteistä, pyydetty Kauppakorkeakoulun hakuprosessista lisätietoja, tiedusteltu ystävän puolesta hakemisesta, vaadittu Aallon kantaa ties mihin ja kysytty kesäopintotuesta.  Palautettu lomakkeita ja pyydetty kopioita. Palveltu asiakkaita hymyillen, annettu todistuksia ja selvitetty kieliopintojen sotkua. Välillä on vain vaikea vaihtaa päässä pikapikaa moodia kun pitää rynnistää paikasta toiseen niin suurella vauhdilla.

Onneksi on työkaverit joiden kanssa naurattaa väsyneenäkin. Onneksi on P joka vie tarvittaessa autolla töihin tai hakee tihkusateisina iltoina. Onneksi on kahvia jota voi keittää mielin määrin ja onneksi meillä on toimiva ilmastointi hakutoimistossa. Onneksi kotona on kaksi karvakaveria jotka jaksavat innostua joka kerta kun saavun kotiin, vaikka se olisi miten myöhään. Onneksi joku potkii minua usein nivusiin.

Ensi viikolla se alkaa, maanantaina kello seitsemän menen töihin. Valintaprosessin toinen osa. Valintakokeet. Ja minusta tulee:

4 kommenttia:

  1. Supervalvoja kuulostaa siltä että pystyt ihan mihin tahansa. Ja siltä musta tuntuu sun puolesta ku luen blogias. Mä en voi kuin ihmetellä ja kumartaa syvään sitä uutteruutta ja jaksamista ja intohimoa millä sä teet, toimit, tulet ja menet. Huokuu sellainen elämisen fiilis.

    Toivotan kovasti lisää jaksamista, henkisiä appelsiinisuklaalevyjä, kaakaota kermavaahdolla ja muuta ehdottoman olennaista - kasvavan mahan kanssa tuo puuhaaminen ei taatusti ainakaan helpotu muutaman seuraavan kuukauden aikana :)

    VastaaPoista
  2. Olen sanaton ja erittäin liikuttunut. Kiitos ihanista sanoista ja kaakaosta ja kannustuksesta. Olen aina pyrkinyt tekemään kaiken mitä teen, suurella sydämellä ja rakkaudella. Ihanaa jos siitä edes osa näkyy ulospäinkin. <3

    VastaaPoista
  3. Minustakin Supervalvoja on ihan omiaan sinulle! Tahtisi ei tunnu hidastuvan minkään esteen tai muun takia. Nostan hattua ja ihailen uutteruuttasi, jaksamistasi ja innostustasi. Suuri sydän ja rakkaus kyllä loistaa.

    VastaaPoista
  4. Riikka, kiitoksia. Sama juttu kuin edellisen kommentin kohdalla. Olen melko sanaton ja todella, todella otettu. <3

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!