20100624

aikataulukaaos

Joskus sitä miettii, että on tämä aika hullunhommaa koko touhu. Päivisin teen toimistohommia ja päivystän palvelupisteellä. Iltaisin on työpöydällä vino pino muita töitä. Jokaisella projektilla on oma aikataulu, yhteyshenkilöt, omat ominaispiirteensä ja kiire. Tietenkin. Jokainen aikataulu on riippuvainen joistain toisista aikatauluista.

Minun aikatauluni ovat riippuvaisia projekteistani ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Yhteyshenkilöiden kanssa on ehdittävä palaveerata ja sopia yksityiskohdista. Vaikka iso osa hoituukin etänä ja sähköisesti on silti useimmiten tavattava myös naamatusten vähintään kerran. Jos vilkaisette kalenteriinne, huomaatte myös, että menossa on vilkkain kesälomillejäämisaika joka vaikuttaa tietenkin näiden tapaamisten aikatauluihin. Aina ei riitä, että tapaa varsinaisia yhteyshenkilöitä. Projektista riippuen voi asiaan liittyä erinäisiä yksityiskohtia, linjauksia, graafisia ohjeistuksia ja tiukkoja viestinnän työntekijöitä joilla lopputulos ja mielellään jo suunnitelmakin tulee hyväksyttää. On tulossa olevia vaaleja päivämäärineen, painodeadlineja ja uusien opiskelijoiden perehdytyspäiviä.

Päivisin tekemäni toimistotyö puolestaan tapahtuu sinänsä ihan normaalissa kahdeksasta neljään -rytmissä. Sillä erotuksella, etten välttämättä koskaan aamulla tiedä tarkalleen mitä hommaa teen iltapäivän puolella tai kuinka pitkäksi mikäkin päivä venyy. Sen näkee vasta kun iltapäivä on käsillä. Kolme viidestä päivästä katkaisee myös kolmen tunnin päivystysaika opiskelijapalveluiden palvelupisteellä jossa tällä hetkellä olen ainoastaan minä. Sieltä ei voi kesken kaiken poistua palaveerailemaan eikä tekemään juuri mitään muutakaan.  On siis sula mahdottomuus sopia juuri mitään työpäivien jälkeenkään kun en tiedä mihin aikaan pääsen kotiin juuri tänään.

Lopuksi pudotetaan sekaan satunnainen määrä erilaisia lääkäri-, neuvola- ja sun muita käyntejä joiden ajankohtaan voin harvoin vaikuttaa. Siitä nyt tietenkin puhumattakaan, että olen seitsemännellä kuulla raskaana mikä omalta osaltaan lisää eksponentiaalisesti näitä käyntejä ja ne vain tihentyvät koko ajan. Milloin on fysioterapiaryhmää ja milloin hammaslääkäriä. Sokerirasitukseenkin pitäisi varata aika mutta en kertakaikkiaan tiedä mihin väliin sen tunkisin.

Eikä siinä vielä mitään, että päivät täyttyvät töiden lisäksi sekalaisista tapaamisista, kellonajoista ja neuvoloista. Mutta niihin kaikkiin pitää myös siirtyä. Eihän se haittaa, että ensi keskiviikkona on klo 10 aamupäivällä tapaaminen mutta se alkaa jo vähän haitata, että se tapaaminen on Otaniemessä, itse asun Vantaan perukoilla ja tapaamisen jälkeen minun pitäisi olla jo työntouhussa Arabianrannassa. Neuvolat, hammaslääkärit ja labra sijaitsevat toki myös täällä Vantaalla. Työt Arabianrannassa keskeytyvät jokaisella kerralla useaksi tunniksi kun lähden käväisemään lääkärissä.

Ensi viikolla minun pitäisi tavata yksi graafikko, kaksi viestinnän edustajaa, käydä suuhygienistillä, palaveerata heinäkuun toimistohommien sisällöstä, saada erään taittotyön materiaalit, käydä hammaslääkärissä ja tavata neuvolapsykologia sekä palauttaa tuntilista. Nämä kaikki ovat erillisiä tapaamisia erillisten henkilöiden kanssa erillisissä paikoissa. Ja niin, pitäisihän minun tehdä jossain välissä niitä töitäkin.

3 kommenttia:

  1. otan osaa ja toivon että maha-asukki antaa nukkua rauhassa!

    VastaaPoista
  2. sellasta se on, elämä..valintoja täynnä.

    VastaaPoista
  3. Kärty, antaa se aina välillä. Parin kolmen tunnin välein on kyllä heräilty viime aikoina. Pidin melkein enemmän siitä kerran viideltä ylös -systeemistä...

    Ano, niinhän se on. Minä olen tehnyt esimerkiksi sellaisen valinnan, että on mukavaa jos on rahaa vaikkapa syödä tässä kuussa laskujen ja vuokranmaksun jälkeen.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!