20100507

aamun töitä, valvottuja öitä

Painajaisissa jahtasin karanneita tarantelloja ja löysin pikkukissamme nukkumasta ison koiran vierestä liiskaantunut tarantella vieressään. Juoksin sateessa ja vapisevin käsin etsin jotain todella tärkeää.

Heräsin moneen kertaan, kylmään, vessaan, neiti mahan karatetreeneihin. Siihen, etten kertakaikkiaan voi nukkua tassu suussa.

Aamu valkeni aivan liian aikaisin, koleana ja kosteana. Työhuoneessa on tällaisina aamuina aivan oma tunnelmansa. Siellä on ilmassa leijuva pienen pieni kiire, siellä tuoksuu töiltä. Sinne möngitään kankein jaloin, tuoksuva kahvimuki kädessä ja aletaan varovasti koota ajatuksia.

Tämänkertaiset ohjeet ovat samaan aikaan selkeät ja täynnä outoja porsaanreikiä. Tarvittavat fontit puuttuvat vielä ja näinkin pikkuruinen homma tuntuu ihan kaoottiselta. Tai oikeastaan, niinhän se menee, että mitä vähemmän elementtejä, sitä hankalampaa ja aikaa vievempää ne on saada juuri oikealle kohdalle. Sillisalaattiin ja runsaudenpulaan on helppo piilottaa osaamattomuutta. Tyhjän tilan ja vähäisten lauseiden yhdistelmässä se suorastaan kirkuu jos on kirkuakseen. Kädet hapuilevat ja mieli yrittää asettua oikeaan moodiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!