20100416

uhkailua, kiristystä ja lahjontaa

Ulkona on elokuvakuutamo. Istun yksin kotona ja minua itkettää vähän. Ihan ilman mitään syytä.

Oli aika pitkä päivä töissä. Henkisesti etenkin. Sitä myötäelää hakijoiden kanssa, muistaa millaista on jättää sydänverellä ne tehdyt ennakkotehtävät ja yrittää auttaa, rauhoitella parhaansa mukaan, tsempata kannustaa ja loppuillasta jo lohduttaakin. Sitten kun hakuaika on jo päättynyt.

Täriseviä käsiä, epätoivoista postiin juoksemista viime minuuteilla. Pursuavia rullakoita ja epäloogisia kysymyksiä. "Laita nimi siihen kuoreen." "Ai oma nimi?"


"Voiko nää vaan jättää tälleen nää tehtävät?" Ai niinkun irrallaan kuoretta ilman nimeä tuonne satojen kirjekuorien joukkoon? Ei ehkä kannata.

Deadline on tiukka, kaikkia kohdellaan tasaveroisesti. Myöhästyneitä ei oteta mukaan, niin paljon kuin se harmittaakin. Myös meitä jotka olemme ottamassa niitä vastaan. Siinä ei auta itku eikä hammastenkiristys. Ei uhkailu eikä riihikuivan rahankaan tarjoaminen. Hakuaika on päättynyt. Eivät auttaneet myöskään mainitut korkeammalla taholla olevat kontaktit, jotka estävät kuulemma minun urakehitykseni.

Onnea kaikille hakeneille. Meillä riittääkin tässä sitten urakkaa.

2 kommenttia:

  1. Ah, en voi kuin sanoa, että luojan kiitos tuo rumba on ohi omalla kohdalla ja toivon mukaan vielä pitkään.. Hrr.. Se stressin määrä ay caramba!

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on, sen muistaa niin elävästi vieläkin ja toivoo, että itse täällä töissä tekisi siitä hommasta edes vähän miellyttävämmän hakijoille joita kohtaa. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!