20100426

ruokarauhaa

Ymmärrän kommunikoinnin tärkeyden, puheen oppimisen kiemurat, vähän kehityspsykologiastakin. Maailman auki selittämisen pienelle, sanavaraston kartuttamisen, arkipäivän elon perustelun pikkuhiljaa pieninä palasina, asioiden löytämisen ilon, kertomisen riemun ja hahmotuksen laajentumisen. Mutta miksi ihmeessä se pitää tehdä kesken ruokailun?

Puolitoistavuotias istuu suu perunaa pullollaan, pillimehu toisessa kädessä ja muumilusikka toisessa. Miksi juuri silloin pitää kysellä, että kukas tuolla istuu, onkos hyvää perunaa, onko sulla hieno ruokalappu, mikäs tämä on ja mihinkäs iskä meni?

Et sinä aikuiseltakaan tivaa kesken kanasalaatin yhtään mitään saati jatka jankkaamista kysymystä hienoisesti vaihdellen niin kauan, että sellerinpalat lentäen toinen saa puolikkaan sanan ulos.

Ruokarauha kaikille.

2 kommenttia:

  1. "Mainio!" oli minullakin ensimmäinen reaktio, mutta kun Riikka sen jo käytti, niis sanoisinko sitten "JUSTniin!" Muissakin tilanteissa aikuiset kyselee lapsilta niin outoja juttuja, että niill ä ei ole kyllä mitään tekemistä oppimisen kanssa ;-)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!