20100219

verta ja suolenpätkiä

Vuosia, vuosia sitten sain syntymäpäivälahjaksi eräältä ystävältäni kirjan. Se oli englanninkielinen pieni pokkari ja jostain syystä se lojui hyllyssäni vaikka kuinka kauan. Antaessaan kyseistä lahjaa, ystäväni sanoi, että "mä tiedän, että sä tykkäät tästä."

Paljon myöhemmin eräänä iltana tartuin kyseiseen kirjaan ja aloin lukea. Jo ensimmäisen kymmenen sivun aikana tarinaan liittyi varsin messevä määrä verta ja suolenpätkiä ja muistan miettineeni, että miksi hitossa ystäväni kuvittelee minun pitävän tällaisesta. Luettuani kirjan loppuun minun oli pakko löytää sarjan toinen osa. Ja kolmas. Ja neljäs. Luin ahmien koko sarjaa läpi rakkaan ystäväni M:n kanssa. Luimme mieletöntä vauhtia ja aina oli saatava lisää. Ainoat pysähdykset tulivat silloin kun odottelimme uutta osaa.

Kyseessähän on siis minulle suunnattoman rakas Laurell K. Hamiltonin vampyyrihömppäsarja Anita Blake. Verta, suolenpätkiä, seksiä, vampyyreitä ja erinäisiä muita epätavallisia tyyppejä aina ihmisleopardeihin asti. Sarja on kaukana kirjallisuuden korkeakulttuurista mutta viihdelokeronsa se täyttää yli äyräiden. Kirjoittajalla on muutamia maneereja mutta kun niistä tekee löydettävän yksityiskohdan, eikä ärsyynny, pääsee pitkälle. Me kilpailimme joskus M:n kanssa kumpi sanaa enemmän Anita Blake -maneereja ängettyä yhteen tekstiviestiin.

Hyllyssäni ovat yhtä vaille kaikki sarjan kirjat ja nyt, pitkän hiljaisuuden jälkeen ilmestyi jälleen lisää.

Skin Trade

Kuten yllä olevasta hehkutuksesta voi päätellä, olen aivan hullaantunut tähän sarjaan mutta nyt täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt. Edellinen kirja, Blood Noir oli aivan käsittämättömän hyvä ja viidentoista osan jälkeen palattiin jälleen koko sarjan alkulähteille tyylillisesti. Skin Trade alkoi raflaavasti ja erikoisilla juonenkäänteillä mutta oli kirjoitettun loppuun jotenkin hätäisen oloisesti. Loppuratkaisu oli pliisu ja koko kirjasta jäi vähän tyhjä fiilis.

Tämä on niitä harvoja kertoja kun minulle käy Anita Blaken kanssa näin. Olen hyvin hämmentynyt.

"In the movies, you always see the hero just getting on a plane and going off to fight the bad guys; in reality, you've got to pack first."


" 'Marshal Jeffries, if you aren't dating this young ladym then I suggest you do what she says. I've seen men do similar things "teaching -' he made little quotation marks with his fingers - 'women baseball, golf, shooting even, but I've never seen anyone try it in autopsy." 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!