20100210

pitsiä ja printtejä

Minä olen menettänyt sydämeni graafiselle suunnittelulle. Etenkin sen printtipuolelle. Teen kyllä muutakin, nyt on työn alla erään nettikaupan ulkoasu. Mutta kaikkein sykähdyttävintä on saada painotuore objekti käsiinsä. Silittää varovasti kansimateriaalia ja hämmästyä joka kerta pientä ihmettä kun koneeni syövereissä pyöritelty materiaali muuttaa muotoaan oikeaksi esineeksi. Konkreettiseksi tavaraksi jota voi selata, koskettaa, katsoa ja kantaa. Vaikka työ olisi kuinka pieni, vaikka siihen olisi valmis ohjeistus ja hyvin vähän aikaa. Se tuntuu joka kerta yhtä ihanalta. Avata uunituore vihko tai kirja.

Näytöllä kuvat muuttuvat toisenlaiseksi. Ne elävät ja rakentuvat valosta. Värejä on käytettävä eri tavoin kuin paperilla. Tarkkuus on toista luokkaa. Musteen tuoksua ei voita mikään. Painetussa tuotteessa on jotain taianomaista. Näytöllekin eksyy joskus helmiä. Toivon, että tästä jota teen nyt, tulee yksi niistä.

Tämän tein viime vuoden loppupuolella, hain eilen kotiin muutaman kappaleen. Äidillekin lähetettäväksi.
 
Työpöytä notkuu erilaisia materiaaleja. Ajatusten virta on loputon. Kävin parvekkeella, aurinko paistaa ja vastapäiselle parkkipaikalle oli pysäköity mintunvihreä auto. Niitä näkee harvoin. Mielessä vilisee paperinukkeja, prinsessaleikkejä, vanhoja mainoksia ja maalikaupan värilastuja. Pitsiä ja mallinukkeja, henkareita ja kaavoja. Glamouria ja kahvia.

11 kommenttia:

  1. Siis näenkö mä alimmaisessa kuvassa skräppäystarvikkeita? Näenkö??? <3

    VastaaPoista
  2. Haa! Näet ihan oikein. Joskin ne eivät ole tulossa ihan varsinaiseen skräppäilyyn vaan erääseen työprojektiin. Voi tosin olla, että osa päätyy jonnekin muuallekin. :)

    VastaaPoista
  3. Samaa minä katselin, että onko siinä tosiaan skräppijuttuja! :D

    VastaaPoista
  4. Joo mä yllätän kaikki paljastumalla salaskräppääjäksi. *naur* Ei vainen, tosin työkirjaa pidän kyllä. Se on epämääräinen, epäkronologinen kuvalliskirjallinen päiväkirjahenkinen luonnoslaitos, jossa on kaikki mahdollinen lehtileikkeistä ja inspiraatiomateriaaleista aina valokuviin valmiista omista tuotteista asti. Kaipa sekin tavallaan löyhästi voisi skräppikategoriaan mennä. :)

    VastaaPoista
  5. Alin kuva on ihana inspiraatiosotku. Ja noi perhoset <3

    VastaaPoista
  6. Mä olen ihastunut perhosiin jo aiemmin ja käyttänytkin niitä jonkun verran töissäni. Nyt tämän toisen projektin tiimoilta sain hyvän tekosyyn ostaa niitä myös kiiltokuvina. :D

    VastaaPoista
  7. Niin totta! Lähetin painosta tuomat avaamattomat paketit saavat tämänkin taittajan hyrräämään, varsinkin jos se paketin sisältö on just niinkuin pitikin, tai vielä vähän enemmän.

    Toisaalta yrityksen visuaaliseen ilmeeseen (jota en aina välttämättä allekirjoita) sidottuna ja markkinointijohtajan hengittäessä niskaan, jää usein vaivaamaan tunne siitä että se lopputulos olisi voinut olla parempikin. Jos olisin saanut itse päättää...

    VastaaPoista
  8. Enne, puhumattakaan epätodellisista aikatauluista joita ei ole mahdollista noudattaa vaikka ei nukkuisi lainkaan. Silloin tuntuu kummasti jäävän aina jotain pientä viilattavaa. ;P

    VastaaPoista
  9. Ihanaa lukea ku joku toinenkin on niin fiiliksissä omasta työstään kuin minä. ^^

    VastaaPoista
  10. Mä olen joskus sanonutkin, että graafinen suunnittelu on mun työ, intohimo, harrastus, vapaa-aika, elämä ja kaikki. <3

    VastaaPoista
  11. Siis niiiiin samaa mieltä! Vähän kuin saisi lapsensa ensimmäistä kertaa syliin, kun saa painosta oman tekeleen käsiinsä. Vaikka mulla ei kyllä ole lapsia, eli en tiedä siitä mitään... :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!