20100104

it takes one to know one

Kun on myyjäisissä näinkin paljon kuin tänä vuonna, ei jaksa enää oikein innostua siellä shoppailusta samalla tavalla. Paikkahan on täynnä ihanuuksia mutta sitä kiertää ehkä kerran jos sitäkään. P taisi vilkaista yläkertaankin. Jokin kiinnitti kuitenkin huomioni muutama pöytä meistä oikealle.

Muutama vuosi sitten minun työhuoneessani syntyi pahanilmanlintu. Se herätti koulutehtävässä kiinnostukseni heti ja alkoi muotoutua hahmoksi lähes itsestään. Jotkut työt elävät omaa elämäänsä, tämä on ehdottomasti sellainen. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin sen kanssa vielä päädytään. Sillä on luonnetta.


En ole mikään akvarellitaituri mutta lintu tosiaan levisi paperille kuin itsestään. Juuri oikean näköisenä. Sittemmin aloin kiinnostua tarkemmin sen anatomiasta kellokoneistoineen ja päädyin piirtämään vielä lisää.


Loppujen lopuksi pahanilmanlintuni päätyi suosituksi paita- ja kassiprintiksi. Voi jos olisin laskenut kuinka monta näitä onkaan hellästi käsin silkkipainettu. P suunnittelee samaisesta linnusta tatuointia itselleen, vesiväriversiosta tosin. Pahiksesta on tehty myös taittotehtävä kouluun, sekin on edelleen sydäntä lähellä. (klikkaa suuremmaksi)











Niin. Jokin kiinnitti huomioni vähän pöydästämme vasemmalle. Ensin näin vain vilauksen ja sitten katsoin tarkemmin. Kyllä vain. Selkeitä pahanilmanlintuja, keraamisia nimittäin. Ei tietenkään kyseessä ole yksilö, joka olisi ihan yksi yhteen mutta jonkinlainen samanlainen luonne ja velmu olemus oli täysin tunnistettava. Ihailin kaukaa ja suunnittelin yhden ostavani kotiin, työhuoneeseen lentämään. En ehtinyt ajatusta pidemmälle kun kyseinen keraamikko tuli ostamaan pahanilmanlintupaitaa. Sanoi bonganneensa kahvinhakumatkalla ja ehdottomasti haluavansa sellaisen. Tunnisti siitä jotain kuulemma. Tuttuuden molemminpuolisuus oli uskomatonta. Se ei tunnu plagioinnilta, eikä närkästytä vaan se on puhdasta iloa. Iloa siitä, että joku jakaa jotain kanssasi.

Ja kyllä. Pieni keraaminen seinäkorppi muutti meille. Lisää Marja-Leena Suvelan keramiikkaa löydät kun klikkaat tästä.

1 kommentti:

  1. Tää on hassu sattuma! Mun pikkuveli sano kerran mua pahanilmanlinnuksi, ja nyt se on jo ihan vakiintunu lempinimi, jolla mua kutsutaan perheen kesken. Voi olla, että päädyn vielä jossain vaiheessa ostamaan sulta pahanilmanlintu-paidan tai kassin - ois vaan niin osuvaa! Tykkään varsinkin tosta vesiväriversiosta :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!