20091202

luettuja vol. 2

En lue dekkareita, enkä ole koskaan oikein ollut kiinnostunut niistä joitain satunnaisia mökki- tai yöpymispaikkakokeiluja lukuunottamatta. Lisäksi heti alkajaisiksi täytyy myöntää, että odotukseni eivät olleet kovin korkealla vaan valitsin ensimmäisen kirjan kolmesta lähinnä mielenkiinnosta mediahypetystä kohtaan. Samoista syistä luin joskus ammoisina aikoina ensimmäisen Harry Potterini. Lisäksi heikkouteni ovat synkät tyttöset joita komeilee jokaisen trilogian osan kannessa.

Ensimmäinen kirja.

Ylitti odotukseni lähes samantien. Raakuusfaktori oli huipussaan ja sukkelat juonenkäänteet saivat minut koukkuun samantien. En tiennyt mitä odottaa joten jännitys säilyi loppuun asti. Tapahtumapaikkana lehden toimitus toki kiinnosti ihan ammattimielessäkin ja hahmot rakentuivat mielenkiintoisen palapelimäisesti olematta epäuskottavia. Luin aamuun asti ja aina vain yhden sivun lisää. Olin jopa hieman ymmälläni äkillisestä tempautumisestani ruotsalaisdekkarin maailmaan. Raakuusfaktorista mainittakoon vielä, että kaikenlaista nähneenäkin, en taida haluta nähdä kyseisestä kirjasta tehtyä elokuvaa.

Toinen kirja.

En voinut vastustaa kiusausta Tiimarissa (jonne muuten on ilmestynyt pokkariständejä) ja ostin toisen osan. En ollut suunnitellut lukevani koko trilogiaa, vain testaavani ensimmäisen mutta tässä sitä oltiin. Toinen kirja oli jos mahdollista, vieläkin raaempi ja kutkuttavampi käänteiltään. Sekaan rouhitut matemaattiset yhtälöt ja muut pikkukoukerot vain lisäsivät mielenkiintoani. Ja ei, minä en ymmärrä matematiikasta mitään. Hakkerit ovat jostain syystä matemaattisten kiemuroiden lisäksi kiehtoneet minua kirjallisuudessa ennenkin ja nyt kun ne saatiin yhdistettyä lehden toimitukseen, mutkikkaisiin murhiin ja mielenkiintoiseen tatuoituun päähenkilöön, olin myyty samantien. Jälleen.

Kolmas kirja.

Käväisin ärrällä täydentämässä eväsvarastoa myyjäistiimellyksessä ja ei liene vaikea arvata, että kolmososakin oli pakko ostaa. On vaikea kirjoittaa näistä kirjoista paljastamatta liikaa mahdolliselle tulevalle lukijalle mutta sen voinen sanoa, että älä missään nimessä jätä näitä väliin. Kolmonen jatkoi tasan siitä mihin kakkoskirja jäi ja sukesi vielä syvemmälle hämätiin vyyhteihin, joiden mittasuhteiden paljastuminen nosti minultakin niskakarvoja pystyyn. Mistään korkeakulttuurista ei varmasti voi näiden kohdalla puhua mutta perkeleen mukaansatempaavaa viihdelukemista koko trilogia on ehdottomasti. Osa parhaista paloista oli säästetty epilogiin, jonka kohdalla olin jo melkein luovuttanut ja tuudittautunut päähenkilöiden tavoin siihen, että kaikki on jo ohi. Ainoa epäkohta minuun makuuni koko sarjassa oli sen lopetus. Turhan hattaraa minun makuuni.



Lukijan oma epilogi.

Samaan aikaan kun syvennyin kyseiseen kirjasarjaan alkoi tietokoneeni oikutella varsin paljon. Hauska sattuma kun kirjasarjan keskiössä on laajamittainen hakkerointi ja siihen liittyviä sivujuonteita. Koneeni mm. ilmoitti että,
 
Ja kuvia tänne blogiin ladatessa sain aikaan vain typötyhjiä kuvakkeita, tähän tapaan:


Sattumalla on varmasti sormensa pelissä mutta lisäsivätpä mukavasti kutkutusta niskavilloissa nämä muutamat omituisuudet kirjasarjan lukemisen aikana.

Otan edelleen suurella mielenkiinnolla lukuvinkkejä vastaan, etenkin nyt kun työn alla ei ole yhtään uutta kirjaa. Taidan tänään illalla tarttua johonkin Pratchettiin ideoita odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!