20091129

pikkutunneilla pohdittua

Kun on nukkunut viime yönä kaksi tuntia, antanut kaikkensa koko päivän myyjäishulinassa, askarrellut lisää tuotteita samalla ja nyhertää kahdelta yöllä askartelumassasta pieniä muffinsseja, sitä miettii että on tämä jumalauta ihan hullun hommaa.

***

"Nää tekis mieli syödä!" 

Minä tiedän, olet noin kahdessadas tänään.
Kiitos kuitenkin.

***

Kaikki on lopussa vaikka luulin varautuneeni. Minä hain kahteen kertaan tänään lisää materiaaleja. Tai teknisesti ottaenhan se oli eilen, tämä ikuinen päivä ei vain tunnu loppuvan koskaan. Keho huutaa lepoa ja korurenkaat, massat, ketjut ja kaikki ovat aivan liian vähissä. Tyhjästä taiotaan huomiseksi kello aamuyhdeksäksi  lisää myytäviä ihanuuksia. Sovitetaan työtunnit, uunitus- ja kuivumisajat, koruosien kiinnitykset, pakkausten tulostaminen, leikkaaminen ja korujen niihin kiinnittäminen ja monet muut asiat näihin muutamaan tuntiin, joita tähän väliin jää. Näihin työvaiheisiin tarvittaisiin oikeasti noin kolminkertainen aika käytettävissä olevaan nähden.

***
Suupieleen noussut hymynkare sateesta nyrpeänä sisään tulleen myyjäisvieraan kasvoilla tuotteet nähdessään on niitä asioita joiden takia minä teen tätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!