20091122

hiekkaa, hyrinää ja Hollanti

Kuin tiimalasissa takaperin hiekkaa, alkaa muistoja valua päivänvaloon. Suunnitelmissa siintää Hollantiin karkaaminen jouluna ja mieleen tulvii kuvia mukulakivikaduista, nukkekodin näköisistä taloista ja upeista persoonista.

Minä haluan viedä P:n absinttibaariin, the Caven savuiseen postimerkin kokoiseen tunnelmaan, Korsakoffin sykkivään yöhön, kanavien varsille, Rotterdamiin pilvenpiirtäjien juurelle, entisen kotitalon eteen ja Dam-aukion pieneen kahvilaan jossa minut joskus tunnettiin.

"Mennään sinne minne nenä näyttää." Sain vastaukseksi kun tiedustelin varovasti, meinaako P kestää muistojen tulvan ja mitä hän itseasiassa haluaisi Hollannissa nähdä.

Tahdon kapeille kujille, Albert Heijniin, pikkuruisiin putiikkeihin, tuttuun matkamuistomyymälään josta saa vaaleanpunaisia savukkeita, Stedelijkiin, toripäivän puheensorinaan ja sateisiin aamuihin. Tahdon nähdä jälleen monimutkaisen britti-DJ:n, sympaattisen E:n ja mahtavalla huumorintajulla varustetun W:n. Tahdon piipahtaa Winstonissa, nauttia vadelmaolutta vanhan kouluni viereisessä pubissa ja vierailla Chaoksessa vaikka W ei siellä enää työskentelekään.

Ajatus palaamisesta tuntuu lämpimänä hyrinänä vatsanpohjassa. Sellaisena pienenä äänenä, joka minusta varmasti lähtisi jos osaisin kehrätä kuten Riesa ja Rukkanen. Mieli on täynnä muistojen hiekkaa, sitä valuu nyt jo sellaisella voimalla läpi, että pysäyttäminen lienee mahdotonta. Minusta jäi palanen sinne kauas ja minä haluan sinne takaisin. Siellä minä löysin itseni ja käänsin koko elämäni ylösalaisin. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että elämä taisikin olla ylösalaisin ennen sitä. Nyt se on oikein päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!