20091014

ohikulkumatkalla

Joidenkin ihmisten kanssa sitä on kai alusta asti ohikulkumatkalla, välietappi ja katse kaukana horisontissa jo ennenkuin se käsillä oleva hetki on alkanutkaan. Joskus se on oikein hyvä, että tunnistaa elämän jatkuvuuden, arvaamattomuuden ja tulevaisuuden hyökyaallon, asettaen itsensä ihan pikkuruiseksi oikeisiin mittasuhteisiin. osaa olla välittämättä turhasta ja osaa olla läsnä hetkessä kun sitä tarvitaan.

Pahimmillaan sitä räpistelee vuosikaudet kun ei uskalla edes itselleen hiljaa yöllä sanoa, että on jo lentämässä pois. Sitä rakentaa muureja ja kahleita ympärille, väkivalloin yrittää pitää kiinni murenevista saumauslaasteista ja satuttaa itseään ja toista siinä hommassa. Kun oma sydän huutaa maailmalle, on helpompi raastaa kynnet verille rakentaessaan muka jotain pysyvää, pitää kulisseista kiinni kuin antaa lopullisesti mennä. Hyppy tuntemattomaan tuntui niin suurelta kahdeksan vuoden jälkeen. Loputtomalta kuilulta, jonne en halunnut suistua.

Vaan olipa aikamoinen ilmalento, joka päättyi kevyeen leijailuun. Satuin matkan varrelta löytämään toisen samanmoisen, joka ajatteli olevansa vain loputtomiin ohikulkumatkalla. Nyt on hyvä rakentaa yhteistä pesää, puhtaalle pöydälle, lämpimiin lakanoihin, rehelliselle katseelle ja totuuden sanoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!