20090918

Tyhjyys

Minä katsoin itseäni lasittunein silmin hissin peilistä. Elokuun seitsemästoista minä aloitin työt täällä.

Minä en ole edelleenkään käynyt tiistain jälkeen kotona.

Ympärillä on syvä hiljaisuus.

Kohta se on valmis. Kohta me voimme sanoa, että me teimme sen. Meille on satanut kommentteja, meille on tuotu kaikkea karkeista bonsai-puihin. Kohta me voimme näyttää niille, jotka meitä ovat teinitoimitukseksi parjanneet. Ihan kohta minä pääsen vihdoin kotiin nukkumaan. Puolipäiväinen AD in my ass. Ympärivuorokautinen olisi lähempänä totuutta.

Kahvimukien, kolapullojen, karkkipaperien ja post it -lappujen keskellä on tyhjää. Sisällä on tyhjää ja päässä on tyhjää. Olen pusertanut ulos kaiken mitä minulla on ikinä antaa.

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä lupaukset lunastetaan.

Me teimme aikakauslehden tasan kuukaudessa täysin tyhjästä.

7 kommenttia:

  1. Onnittelut rankasta työstä!
    Tutulta kuulostaa - olin 9 vuotta ihan samanlainen "viimeinen lenkki", joka taikoo kaiken aamuksi valmiiksi :) Aika aikaa kutakin... :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, tämä on ollut samaan aikaan raastavaa ja ihanaa. On venytty äärimmilleen mutta lopputulos on sen arvoinen.

    Saako udella mitä kaikkea olet taikonut aamuksi valmiiksi, olisi mukava kuulla lisää. :)

    VastaaPoista
  3. Hm... Tässä muutaman ison jutun muistelu :)

    Ensimmäinen iso projekti oli eräs koostejulkaisu, jossa olin toisena toimittajana (lähinnä tekstien keräämistä) + taitto tietenkin vielä minulla.
    Esipuheen kirjoittaja luovutti jo illalla klo 22 (miespuolinen :) ja me toimittajat olimme klo 01 saakka vielä. Ja minä, joka en kehdannut sanoa että taitossakin on vielä puurrettavaa, olin yksin koko yön koneen kimpussa klo 06 saakka, jolloin toinen toimittaja tuli jälleen paikalle :)))
    Painoon lähtöajasta en muista mitään, mutta sinne meni, ja julkaisubileet oli kivat :)

    Erään kirjan kimpussa oli myös melkoinen loppurutistus. Tekstien koostaja oli aloitellut työtä jo reilusti ajoissa, mutta palavereita oli lykätty ja teksteihin ei oikein ollut saanut palautetta.
    Lukaisin sitten viimeisenä viikonloppuna tekstejä, joita olin jo kirjaan taitellut ja niissä olikin hirveästi korjattavaa... Työkaverin kanssa oikoluimme niitä su-ma välisen yön ja heti maanantaiaamuna pidimme palaverin, jossa korjasin tekstit suoraan InDesigniin.
    Saman päivän iltana klo 23 viimeinen kirjoittaja kirjoitti puuttuneen tekstin ja olimme klo 01 saakka töissä. Ja kirja piti olla tietenkin jo silloin maanantaina painossa :)
    Koostaja toi vielä aamulla lisää tekstikorjauksia ja alkoi nähdä siellä täällä aina vain lisää pientä korjattavaa, mutta klo 12 jouduin komentamaan häntä, että nyt EI enää yhtään korjausta. Kirja on jo päivän myöhässä tosi tiukasta painoaikataulusta ja kansikin vielä tekemättä, ja komensin kirjoittajan kotiin nukkumaan :)
    Onneksi kirja saatiin juhlaan ja muistaakseni jopa yhden päivän etuajassa. Ja sanoinkin silloin kirjapainon miehelle, että ensi kerralla valehtelen muille deadlinen, koska rento pomo teki itselleen aina uuden deadlinen deadlinen :)

    VastaaPoista
  4. Voi että kun kuulostaa tutulta! Itse istuin yhden viikonlopun työhuoneesta poistumatta kun työn alla oli Taideteollisen korkeakoulun tilinpäätös. Sata sivua silkkaa taulukkoa ei juuri naurattanut. Avomies kantoi kahvia ja ruokaa nenän eteen. :D

    VastaaPoista
  5. Siitä juuri tunnistaakin hyvän puolison: se, joka tukee työssä kuin työssä :) Päinvastainenkin on tullut koettua; se että puoliso ymmärtää pakollisen yötyön (+perfektionismin :) vain tyhmyytenä :)))

    Avokas muisteli jotain kertaa kun toi mulle klo 03 pizzaa töihin ja pyysi nukkumaan. Itse en sitä edes kunnolla muista, se oli varmaan niin tyypillisesti jokin oman organisaation esitteen teko :)

    Nyt kun lehti on painossa, niin sitähän ei saa missään nimessä vilkaista tiedostosta tai tulosteista ennen kuin tulee painettuna.
    Ja jos jokin pieni korjattava sieltä löytyy, niin yleensä muut kuin taittaja eivät sitä edes huomaa :)

    VastaaPoista
  6. Joo, puolison tuki on sanoinkuvaamattoman tärkeää. Mun eksäni jäi historiaan legendaarisella lauseellaan: "Vittuako sä vaan askartelet yökaudet, menisit oikeisiin töihin"

    Ei ollut kyllä oikea ihminen minun elämääni ei.

    -

    Yritän koko ajan kovasti välttää taittotiedoston selaamista juuri tuosta syystä! *naur*

    VastaaPoista
  7. Mulle myös exä sanoi puhelimessa "yövuoron" aikaan, että "Vittu sä olet tyhmä", jolloin kyllä itketti väsymyksestä kahta kauheammin :)

    Legendaarisin lause tuli häneltä silloin kun olin pakkaamassa ja jakamassa yhteisiä tavaroita:
    "Sä et ole koskaan saanut aikaan mitään järkevää"
    ja olin juuri jättänyt hänet :D

    Ei ollut oikea henkilö ei, ja osaksi siksi viihdyinkin töissä :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!