20090906

Sattumankauppaa

Välillä sitä miettii. Että kuinka paljon on sattumaa ja kuinka paljon maailmankaikkeus on kanssani synkronissa. Tai toisinpäin. Lintuhäkkikorua metsästin kauan etsyä myöten ja kun piipahdin pikapikaa kaupungilla, roikkui yksi sellainen Seppälässä ja sattui olemaan vielä joku kyseisen putiikin superalennuspäivä.

Toissapäivänä menin juuri ennen sulkemisaikaa pikkuruiseen lähikauppaan aikeenani ostaa pitkästä aikaa rahkaa. Mitäpä siellä oli tarjouksessa? No rahkaa tietenkin. Monta purkkia.

Edellisen postauksen sanomalehtihupparia hakiessa niitä oli tasan yksi S-kokoinen jäljellä ja vein sen juuri ennen toista samanmoista haluavaa.

Objectin harmaa ihastuttava juhlamekko kummitteli mielessäni ensikohtaamisestamme lähtien. Kun se vihdoin oli alennuksessa, olin täysin rahaton. Sitten kun oli rahaa, niitä ei enää ollut. Huuto.netin syövereissä majaili yksi, vaatepaketin seassa ja loppusumma nousi liian huimaksi minulle. Monta kuukautta myöhemmin yksinäinen mekko roikkui Vilan alerekissä. Eikä niitä alunperin edes myyty siellä. Nyt se roikkuu minun vaatekaapissani.

Vähän aikaa sitten pyörittelin ajatusta rukousnauhakorusta, jossa roikkuisi jotain muuta ristin sijasta. Koruaskartelijalle iski laiskuus ja harmittelin kun ei mistään tuntunut löytyvän valmista korua johon olisin voinut vain vaihtaa jotain muuta. Olette varmaan huomanneet mikä trendi koruissa on yhtäkkiä räjähtänyt käsiin ja näkyy vähän joka puolella blogeista putiikkeihin. Hyvä niin, nyt minulla on haluamani koru.

Kotikin löytyi samalla periaatteella. Näin ilmoituksen kuukauden asuntoilmoitusselaustauon jälkeen ja tiesin jo näkemättä. Tässä se on. Meidän koti. Ja oikeassa olin ja varmaankin varsin vakuuttava kun avomies muutti kanssani koko kotia etukäteen näkemättä.

Puhekuplakorujen maailmaan hukuttuani tuli yhtäkkiä vastaan puhekuplia sekä koruina, että paitoina. Yksi paidoista päätyi minunkin harmaita päiviäni sulostuttamaan.

Kun aloin haalentaa vaatekaappia synkistä mustista kevyempiin tummanharmaisiin, ei niitä ollut missään. Suunnitteluasteella olivat jo erinäiset yhdistetyt vaalennus- ja harmaannusoperaatiot mutta onneksi en lähtenyt siihen touhuun. Kesän myötä ja vielä enemmän nyt syksyn alkumetreillä, kaupat ovat täyttyneet juuri oikean sävyisistä harmaista vaatteista.

Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Jokainen hetki näistä on tuonut pienen sykähdyttävän tunteen siitä, että kaikki on juuri niinkuin pitääkin. Sattumaa tahi ei. Ehkä sitä on välillä vain herkempi sille, mitä ilmassa on ja tottakai kun tekee jotain, alkaa myös huomata siihen liittyvät asiat paremmin ympärilläänkin. Joskus on vain hauska analysoida syyseuraussuhteen kiemuroita aamukahvin ääressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!