20090926

offline

Minä olen offline. Kiinni. En tavattavissa. Edes itselleni.

Minä tarvitsen tämän sulkeutumisen, kotona liian suurissa paidoissa haahuilun, ajatusten harhailun ja olla möllöttämisen. Jokaisen rajun työprojektin jälkeen tulee henkinen kaamosvaihe. Syvä hiljaisuus ja tarve olla rauhassa. Elimistö ja mieli kääntyvät off-asentoon ja mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kaverit, joiden mielestä olen laiska paskiainen kun en nyt raahaudu heidän illanviettoihinsa vaikka he eivät useasta keskustelukerrasta huolimatta edes muistaneet minun olevan lehdessä töissä. "Missä lehdessä muka?"

Minä en jaksa lähteä juhlimaan. En juosta kaupungilla tai käydä terassilla. Minä en jaksa miettiä iltayöstä kolmella kulkuvälineellä kotiinpääsyä vain siksi, että olisin paikalla pippaloissa, joissa on ihmisiä joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä ja jotka eivät tiedä minun elämästäni yhtään mitään. Minä en jaksa lähteä baariin, sukeltaa ihmismereen kuulemaan kaikkia niitä ääniä ja saamaan kaikkia niitä olutpisaroita paidalleni vaikka kantapaikkani minulle rakas onkin. Minä en jaksa mennä klubille, jossa kaikki tuntuvat vierailta ja jossa viimeksi kuuntelin ainoastaan tuntikausia samanlaisena nauhana jatkuvaa hokemaa "sä oot niin muuttunut", ihmiset vieressä vain vaihtuivat.

Minun on saatava olla ihan hiljaa. Odottaa, että ajatuksen virta alkaa soljua taas. Minun on kerättävä henkistä vararavintoa, jotta jaksan taas seuraavat projektit ja jotta edes joskus minulla olisi aikaa myös nauttia niistä. Ja koska näin on käynyt monta kertaa ennenkin, minua ei pelota vaipua tyhjyyteen. Se on vain tarvittava latauspiste matkan varrella ja se menee ohi kun matka jatkuu.

On saatava olla off-asennossa, jotta voisi olla taas täysillä on-tilassa.

2 kommenttia:

  1. Tuttu tunne. Itse olin vuosia aktiivinaama ties millä klubeilla ja nykyään ihmiset ihmettelevät mihin katosin. Vastaus on yksinkertainen; toimistolleni tekemään töitä ja lopun aikaa möllöttämän kotiin sellaisten projektieni kanssa, jotka tuottavat minulle yöelämää enemmän henkilökohtaista mielihyvää.

    VastaaPoista
  2. Juuri näin. Minä käyn siellä yöelämässäkin välillä mutta aika harvoin ja tarkkaan valitussa seurassa. Kotona möllöttäminen on todellakin noussut arvoon arvaamattomaan. Vähän samoihin aikoihin kun työprojekteista on tullut oikeasti isoja ja vaativia.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!